Perussuomalaiset kaksilla rattailla kolkuttelemassa

18. helmikuuta 2014

Syksyllä 2011 Timo Soini puhui euroskeptiselle Bruges-ryhmälle. Ryhmän kunniapresidenttinä toimi paronitar Margaret Thatcher aina kuolemaansa saakka vuonna 2013. Soinin puhe otettiin innostuneena vastaan. Mediasta olemme lukeneet myös, että Soini on istunut teellä brittiparlamentin ylähuoneessa Lontoon Westminsterissä. Nämä paikat ovat elitistisen brittivallan ytimessä. — Tämä blogi (‘perussuomalaisten retoriikan onttoutta paljastamassa osa 2’) julkaistiin ensin Uudessa Suomessa 18.2.2014. Kommenttitulvan keskeltä ei juuri löydy asiallisia vastauksia itse argumenttiin.

Tammikuun 2014 lopulla perussuomalaiset uutisoivat, että ”Soini toivoo EFD:n yhdistymistä Britannian EU-kriittisen ja konservatiivisen ECR-ryhmän kanssa” Euroopan parlamentissa. ECR-ryhmän suurin puolue on siis Britannian konservatiivit, joka poliittisessa ideologiassaan yhdistää sujuvasti nationalismia, talousliberalismia ja konservatiivisia kulttuurillisia arvoja.

Todellakin, PS-puolue tuntuu istuvan kaksilla rattailla, lainatakseni kansanedustaja Reijo Tossavaisen (ps) kommenttia eiliseen blogiini (”Perussuomalaiset taloudesta ja Euroopasta: ei todellista vaihtoehtoa”).

Perussuomalaisten retoriikka asettaa kansan ja eliitin vastakkain. ”Olemme kansan puolella, eliittiä vastaan.” Monet perussuomalaiset kansanedustajat ja aktivistit vaikuttavat olevan aidosti pienen ihmisen ja heikompiosaisen puolella. He haluaisivat puolustaa rapautuvaa hyvinvointivaltiota, vaikka sitten kansallissovinistisin keinoin.

”OIKEUDENMUKAISUUS KUNNIAAN. Tuloerojen kasvu on katastrofaalista. Kansan ääni ei ole kuulunut aikoihin. Nyt siihen on mahdollisuus, vaalit ovat ovella.” Näin julisti esimerkiksi Kike Elomaa (ps) Helsingin Sanomien vaalikoneessa eduskuntavaalien 2011 alla. Samaisesta vaalikoneesta löytyy esimerkiksi Arja Juvosen (ps) lausunto, jonka mukaan ”politiikkaan minut johdatti neljä vuotta sitten huoli vanhusten- ja terveydenhuollosta”.

Keskustelussa blogini tiimoilta Henri Myllyniemi (ps) totesi, että ”myönnettäköön se, että Perussuomalaisissa on perinteisen oikeiston ja vasemmiston eri laidoilta väkeä. Riveihin mahtuu jopa kaltaisiani ’kilipääkapitalisteja’.” Toden totta, puolueella ei tunnu olevan yhtenäistä linjaa politiikan aivan peruskysymyksistä.

Entinen kansanedustaja ja eurovaaliehdokas Toimi Kankaanniemi (ps) esittää haluavansa ”Eurooppaan laajan vapaakauppa-alueen EU:n tilalle” ja vaatii ”eurotukipakettien lopettamista”. Hän myös väittää, että tämä on puolueen yhteinen linja, mikä edelleen korostaa ristiriitaa perussuomalaisten ajattelussa.

Osa on huolissaan hyvinvointivaltion ja heikompiosaisten suomalaisten tulevaisuudesta. Toinen osa perussuomalaisia asettuu tukemaan elitististen brittikonservatiivien tapaa yhdistellä nationalismia ja uusliberaalia ”vapaakauppaa”.

Taloustieteen ns. Nobel-palkinnon voittanut James Buchanan – ja monet muut uusklassiset talousliberaalit ja libertarianistit – ovat kannattaneet nimenomaan sellaista maailmaa, jossa raha, investoinnit, tavarat, palvelukset ja kaikenlaiset kaupalliset virrat liikkuvat esteettömästi ympäri maailmaa, kun taas demokraattinen politiikka on sidottu mahdollisimman pieneen paikkaan tai alueeseen.

Kun demokraattinen politiikka tuottaa asioita – verotusta, sääntelyä, institutionaalisia muutoksia, uusia ideoita – jotka eivät pääomaa ja vauraita yksilöitä miellytä, niin tällaisessa maailmassa voi aina helposti siirtyä muualle. Näin syntyvät valtamekanismit pakottavat valtioita omaksumaan kilpailullisen markkinoiden oppeja, jotka armotta tiputtavat heikoimmat lenkit ja jakavat palkinnot vahvimmille. Samalla demokratia kaventuu ja tavallisen kansan ääni kuuluu yhä heikommin.

Kaiken kukkuraksi EU:n budjettikurisopimukset ja muut vastaavat voidaan luontevasti nähdä Buchananin, Hayekin ja kumppaneiden uusperustuslaillisten ideoiden sovellutuksena, joskin EU-sopimukset keskittyvät julkisten budjettien tasapainottamiseen. Tämän ideologisen yhteyden takia brittikonservatiivien euroskeptisyys vaikuttaa lievästi sanoen monimieliseltä, jollei suorastaan omituiselta.

Reijo Tossavainen huudahtaa kommentissaan, että ”puolueen toiminta on niin moraalitonta kaksilla rattailla kolkuttelua, että KAIKKIEN kansalaisten on hyvä se huomata ja tuomita!”. Hän ei tarkoita perussuomalaisia, mutta voisi hyvin tarkoittaa.

Heikki Patomäki