Heikki Patomäen mielestä Nokian irtisanomiset ovat oire keskiluokan katoamisesta. Lääkkeeksi tohtori tarjoaa koko maailman verottamista. Haastattelu Helsingin Sanomissa sunnuntaina 1.5.2011.
Tasavallan presidentti Tarja Halonen avasi torstaina valtiopäivät kiittelemällä demokratiaa ja pohjoismaista hyvinvointimallia. Uudet kansanedustajat valmistautuivat ensimmäiseen täysistuntoon ja iltaan Kansallisoopperan Romeo ja Julia -baletissa.
Edellispäivän onnettomat Nokia-uutiset oli unohdettu ainakin hetkeksi. Matkapuhelinyhtiö kertoi sanovansa irti 4.000 tuotekehittelijää ja siirtävänsä 3.000 konsulttiyhtiö Accenturen leipiin. Accenture on entinen Andersen Consulting, tilintarkastusfirmasta irronnut tytäryhtiö, josta on kasvanut eräänlainen koulutetun keskiluokan maailmanlaajuinen vuokratyöjätti.
Nokia-uutinen otettiin vastaan lähes helpottuneesti: niin paljon pahempaa pelättiin. Uuden Insinööriliiton puheenjohtaja Pertti Porokari sentään oli järkyttynyt: ”Eihän valkokaulustyöntekijöitä ole milloinkaan irtisanottu näin suurta määrää kerralla.”
Saneerausuutisten jälkeiset valtiopäivät avattiin ilman Heikki Patomäkeä.
Kansainvälisen politiikan professori Patomäki, 48, oli vaaleissa ehdolla vasemmistoliiton riveissä ja sai 1.311 ääntä. Se ei riittänyt nostamaan valtiotieteiden tohtoria äänikuningas Paavo Arhinmäen imuun.
Niinpä tohtori Patomäki vastasi nokialaiseen peruspuhelimeensa Manchesterista kansainvälisten suhteiden tutkijoiden konferenssista.
Nokiasta lähtevät nyt insinöörit. Onko se, mitä ennen pidettiin keskiluokkana, nyt proletariaattia?
”Suomi seuraa tässä suhteessa Yhdysvaltojen kehitystä. Siellä on nimenomaan käynyt niin, että keskiluokka on asteittain hävinnyt. Ylin kerrostuma on rikastunut valtavasti ja ihmiset ovat pudonneet keskiluokasta alempiin tuloryhmiin. Tämä on pitkäaikainen kehitys, ja Suomi seuraa Amerikan mallia. Eikä mikään ihme, Nokiahan on monessa mielessä amerikkalainen yhtiö.”
Katoaako keskiluokka muualtakin kuin Suomesta ja Yhdysvalloista?
”Sama suunta on koko [kehittyneiden teollisuusmaiden] OECD-maailmassa, Yhdysvallat on ollut tässä edelläkävijä. Britannia, jossa nyt parhaillaan olen, on menossa kovaa vauhtia täsmälleen samaan suuntaan. Ja Manner-Euroopassakin on samoja tendenssejä vaikka ne eivät olekaan niin vahvoja.”
Keskiluokkahan on maksanut verot ja taannut, että järjestelmä säilyy. Onko tämä katastrofi?
”Kyllä. Ja kehitys on myös kokonaistalouden näkökulmasta aika ongelmallinen. Kyseessä on illuusio, jota nimitän koostumuksen virhepäätelmäksi. Silloin toimitaan koko ajan sellaisilla perusteilla, jotka ovat mahdollisia vain yhdelle toimijalle kerrallaan. Koskaan ei katsota, onko toiminta mahdollista kaikille yhtä aikaa. Jos jokainen yrittää säästää menoissaan ja laskea palkkojaan ja saada joustavampia työehtoja, ja jokainen valtio pienentää menojaan, niin lopputulos on, että kokonaiskysyntä sekä Euroopassa että koko maailmassa laskee. Tai ainakin sellainen tendenssi on olemassa, ja se heikentää taloudellisen kasvun edellytyksiä kaikilta.”
Suomen tuotanto ainakin on kovassa kasvussa ja kysyntää riittää. Eikö tämä näytä hyvältä?
”Maailmantalouden lasku on pitkän ajan trendi, vaikka se tapahtuu sykleittäin. Henkeä kohti lasketun kasvun väheneminen on todellinen. Jos katsot kuinka paljon Suomen talous on kasvanut viimeisen kymmenen vuoden aikana, niin ne keskimääräiset kasvuluvut ovat itse asiassa hyvin pieniä. Paljon vähemmän kuin mitä kasvu oli 1980-luvulla, puhumattakaan siitä, mitä se oli 1960- tai 1970-luvuilla.”
Eikös mukaan ole tulossa valtava määrä uusia teollisuusmaita, kuten Kiina, Intia ja Brasilia? Maita, joilla kasvu on edessä. Eihän globaali kasvu hyydy?
”On totta, että kasvun lasku on näkynyt radikaaleimmin OECD-maissa ja toisaalta kaikkein köyhimmissä kehitysmaissa, ja että nämä keskitulon maat ovat menneet toiseen suuntaan. Mutta silti, suunta koko maailman tasolla on ollut alaspäin.”
Mitä tästä seuraa?
”Minusta ei ole muuta järkevää tapaa ratkoa näitä ongelmia kuin lähteä liikkeelle kokonaisuudesta. Se tarkoittaa parempia koko maailmantalouden hallinnan järjestelmiä, ja minusta globaali keynesiläisyys [kysynnän lisääminen julkisin varoin] on ainoa järkevä tapa vastata näihin ongelmiin. Se vaatii sitten myös tämän finansialisaation [arvopaperimarkkinoiden määräävän aseman] osittaista purkamista.”
”Ainakin tarvitaan rahoitusveroja ja uusia säätelyn muotoja, periaatteiden uudelleen miettimistä. Jotta saadaan tuotannollinen toiminta pohjautumaan enemmän tuotannollisiin näkökohtiin ja vähemmän siihen, miten pörssikurssit kehittyvät.”
Eikö globaali keynesiläisyys edellyttäisi maailmanhallitusta?
”Ei, mutta se edellyttää kyllä aika merkittäviä voimavaroja maailmantalouden hallintaan. Käytännössä se tarkoittaa maailmanlaajuisia veroja, ei yhtä vaan useampia. Ja tarvitaan myös jotain sellaista elintä, joka pystyy koordinoimaan sekä valtioiden talouspolitiikkaa että näitä globaalisti koottuja varoja, joita voidaan käyttää sitten maailmantalouden ohjaamiseen.”
”Mutta toisaalta säätelyn avulla saadaan myös monia asioita aikaan. Silloin globaali keynesiläisyys olisi enemmänkin sitä, että yritetään luoda oikeudellinen perusrakenne, joka ohjaa talouden toimijoita keskittymään enemmän tuotannollisiin näkökohtiin kuin tähän pelkkään rahoitusmarkkinapelaamiseen.”
Eikö tuollainen globaali ohjaus ole aivan utopiaa?
”Kyllä sellainen on mahdollista rakentaa. Ja esimerkiksi nämä globaalit verot on helppo asettaa. Mikä tahansa maaryhmä voi hyväksyä ne aivan kuten maamiinasopimus tai kansainvälinen rikostuomioistuin tehtiin 1990-luvulla. Tehdään vaan kansainvälinen sopimus, johon tietty määrä valtioita liittyy, sopimus astuu voimaan ja loput maat voivat liittyä mukaan myöhemmin. Jo 30 maata saa paljon aikaan.”
Yritysten vastaus kaikkeen globaaliin verotukseen on, että ei onnistu, koska verot voidaan aina kiertää.
”Meillä on monia sellaisia veroja joita ei voi kiertää. Esimerkiksi energiavero on käytössä jo monissa Euroopan maissa, myös Suomessa. On aivan mahdollista ottaa se maailmanlaajuisesti käyttöön niin, että esimerkiksi Suomessa se globaali osuus tulisi sen kansallisen osan päälle. Se on teknisesti aika yksinkertaista. Samoin valuutanvaihtovero.”
Kuinka pian Suomen keskiluokka sulaa pois, jos kehitys jatkuu nykyiseen tapaan?
”Parissakymmenessä vuodessa Suomessa alkaa olla tilanne jossa nykyisen kaltaista keskiluokkaa ei ole jäljellä kovinkaan paljoa. Totta kai meillä on edelleen opettajia ja kaikenlaisia ihmisiä, jotka ovat ylä- ja alaluokan välissä. Mutta niitä ihmisiä, jotka identifioituvat keskiluokkaan ja jotka tulevat hyvin toimeen ja kokevat olonsa yhteiskunnassa jotenkin turvatuksi, niin sellaisia ihmisiä on yhä vähemmän.”
Onko tällä yhteys perussuomalaisten vaalimenestykseen ja uuden oikeiston nousuun Euroopassa?
”Kyllä, juuri näin minusta on. Jos ajatellaan korkeita työttömyyslukuja tai epävarmuutta uusjoustavilla työmarkkinoilla tai erilaisten hierarkioiden lisääntymistä, määräyssuhteiden kovenemista organisaatioiden sisällä. Monet ihmiset kokevat olonsa tukalammaksi ja epävarmemmaksi kuin aikaisemmin, ja monet ovat sitten vielä syrjäytyneetkin. Tai kokevat sen ainakin aivan mahdolliseksi näköalaksi.”
”Sellaisessa tilanteessa ihmiset reagoivat helposti yksittäistapauksiinkin, jos vaikkapa telakalle tai rakennustyömaalle tulee ulkomaalainen töihin. Näyttää siltä, että tämähän on ulkomaalaisten vika. Että tämä on nollasummapeliä: mikä niille annetaan, se on meiltä pois. Se vahvistaa nationalistista identifikaatiota kansakuntaan. Minusta perussuomalaiset ovat aika järjestelmällisesti käyttäneet hyväkseen tätä.”
Onko vasemmiston kohtalo kuolla pois?
”En usko ollenkaan siihen, päinvastoin. Pitkän ajan kehitys Suomessa on toki ollut, että vasemmistoliiton ja sosiaalidemokraattienkin kannatus on ollut laskemaan päin , ja tämä trendi jatkui nyt muualla paitsi Helsingissä. Trendi johtuu siitä että vasemmistollakaan ei ole ollut kunnollista tilanneanalyysiä. Se on keskittynyt puolustamaan kulloinkin kamppailun kohteena olevaa hyvinvointivaltion osaa ilman kokonaisnäkemystä tai pyrkimystä luoda jotain uutta.”
”On yritettävä vastata nykyiseen tilanteeseen laajempien kokonaisuuksien tasolla. Jos meillä on talous, joka on globalisoitunut, niin politiikankin pitää globalisoitua.”
Tarvitaan siis kansainvälistä sosialismia?
”Tai ensi vaiheessa globaalia sosiaalidemokratiaa, se on tässä tilanteessa parempi sana. Kun saadaan maailmantaloutta demokraattiseen hallintaan, myös demokraattisen sosialismin kokeilut voivat tulla mahdolliseksi.”
Entä se keskiluokan katoaminen? Onko se samanlainen prosessi kuin ilmaston lämpeneminen? Voiko sille tehdä mitään?
”Jos katsotaan, mitä vähän pidemmän ajan kuluessa on tapahtunut yhteiskunnallisille järjestelmille ja ihmisten tietoisuudelle, niin meidän tapamme olla ajassa tai ajallisuudessa on muuttunut. Tulevaisuus on yhä suuremmassa määrin asia, jota ei tarvitse ajatella vain jonain, joka tapahtuu. Se on myös jotain, johon me voimme vaikuttaa omalla toiminnallamme.”
”Totta kai meillä on prosesseja, jotka etenevät: kun kerran on laitettu hiilidioksidia ja muita kasvihuonekaasuja hirveä määrä ilmakehään, niin totta kai sen vaikutukset tulee säilymään seuraavat sata tai kaksisataa vuotta ihan riippumatta siitä, mitä me tehdään. Mutta kuinka vahvoja ne vaikutukset ovat, kuinka paljon ilmasto lämpenee? Se on silti asia, johon me voimme edelleen ihan olennaisesti vaikuttaa.”
