Ukrainan kriisin taloudelliset taustat ovat jääneet liian vähälle huomiolle. Tuhoisan talouskurin sijasta Ukraina tarvitsee laajamittaista talousapua ja ennen kaikkea investointiohjelman. Kirjoitin kannanottoni alun perin HS Mielipidesivuille. Vasta kun kysyin jutun kohtaloa vajaa viikkoa myöhemmin sieltä vastattiin, että “ehdokkaiden karenssi on alkanut sivuillamme”. Viikkolehti lopulta julkaisi tämän lyhyen kirjoituksen toukokuussa eurovaalien alla.
Neuvostoliiton hajoamisen jälkeinen shokkiyksityistäminen kasasi tuotantovälineiden omistuksen harvojen käsiin. Kun omistusten laillisuus ei ollut vakiintunut, kamppailua omistuksista käytiin jopa asein. Valtio oli mukana kiistoissa. 1990-luvun kuluessa henkeä kohti laskettu kansantuote putosi alle puoleen entisestä.
Viktor Juštšenkon pääministerikauden aikana talous kääntyi viimein nousuun 2000-luvulla, mutta poliittisen eliitin sisällä kamppailut olivat edelleen katkeria, mikä osaltaan johti myös vuosien 2004-5 vallankumoukseen.
Talouskasvua auttoi Kiinan kasvun siivittämä raaka-aineiden hintojen nousu. Seitsemän kasvun vuotta päättyi kuitenkin globaaliin rahoitusmarkkinakriisiin. Vuonna 2009 Ukrainan BKT tipahti 15%, eikä maa ole sen jälkeen kunnolla toipunut. Eurokriisi ei ole auttanut asiaa. Suuri vaihtotaseen alijäämä ja ulkoinen velkaantuminen ovat vieneet Ukrainan lähelle vararikkoa.
Viime syksyn mielenosoitukset käynnistyivät, kun talouskriisissä olevaa maa tarvitsi lainaa. EU lupasi pienen summan lainaa vaativilla ehdoilla. Venäjä tarjosi suurempaa summaa ilman ehtoja, ja lisäksi edullisia kaasutoimituksia. Ukrainen itäosista eli energiariippuvaisilta tehdasalueilta kannatuksena saava Janukovytš kallistui Venäjän tarjouksen puoleen. Länsimieliset ja anti-venäläiset mielenosoittajat alkoivat vaatia EU-sopimuksen hyväksymistä ja myös Janukovytšin eroa.
Ukrainan jo ollessa sisällissodan partaalla, EU ja IMF ovat yhä vain jatkaneet tiukkojen ehtojen politiikkaa. Lainan vastineena vaaditaan samanlaista budjettikuri- ja leikkauspolitiikkaa kuin mikä on kerta toisensa jälkeen epäonnistunut niin Euroopassa kuin aiemmin kehitysmaissa. Näin tilanne Ukrainassa vain vaikeutuu.
On aika muuttaa suuntaa. Ukraina tarvitsee Marshall-apuun rinnastettavan investointiohjelman. Muutos ei ole mahdollinen ilman että talouspoliittinen ajattelu Brysselissä muuttuu. Väkivaltaisen konfliktin oma sisäinen dynamiikkansa on jo käynnistynyt, mutta koskaan ei ole liian myöhäistä alkaa luoda ehtoja paremmalle tulevaisuudelle.
Heikki Patomäki
