Vappupuhe Kirkkonummen ja Hakaniemen toreilla 1.5.2014
Hyvät ystävät ja kansalaiset, toverit niin lähellä kuin kaukana!
Vappu on elävä muistutus siitä, että politiikka on vapauden taidetta.
Vappu sai alkunsa Haymarketin verilöylyä edeltäneistä tapahtumista. Kahdeksantuntista työpäivää vaativaan yleislakkoon osallistui Chicagossa yli 400,000 työntekijää. Toukokuun ensimmäisestä tuli pian kansainvälisen työväenjuhlan päivä.
Liike vaati omana aikanaan ”mahdottomia” eli 8-tuntista työpäivää. Tavoite saavutettiin, vaikka siihen menikin vuosikymmeniä. Mahdottomasta tuli mahdollista – ja mahdollinen toteutui!
Vapaus on mahdollisen alueen laajentamista. Vapaus edellyttää astumista pois yksityisen elämän alueelta, politiikan yhteisiin julkisiin tiloihin, joissa pannaan alulle jotain uutta, jotain odottamatonta.
Politiikka tässä mielessä on vapautta aidoimmillaan, kykyä yhteistoimintaan julkisten poliittisten päämäärien eteen. Politiikka ei perustu pakkoon, vaan vakuuttamiseen ja suostumukseen, keskusteluihin ja väittelyihin, ja lopulta yhteisiin päätöksiin.
Vapaus on demokraattista itsemääräämistä, sitä että voimme määrätä omasta yhteisestä kohtalostamme itse. 2010-luvun alussa kaikkialta kuitenkin saarnataan vaihtoehdottomuutta:
• ”koveneva kilpailu vaatii lisää kilpailukykyä”
• ”meillä on kestävyysvaje ja nyt on aivan pakko säästää ja leikata”
• ”meillä on korkeintaan enää varaa hyvinvointivaltion halpaversioon”
• ”valtion omaisuutta on myytävä”
• ”on ulkoistettava, yksityistettävä, kilpailutettava, houkuteltava sijoittajia…”
Vaihtoehdottomuuden oppi on oikeiston oppi. Vasemmisto sen sijaan tavoittelee kaikkien yhtäläistä vapautta toimia toisin, meidän kaikkien mahdollisuutta päättää omasta kohtalostamme itse. Vasemmisto vaatii globaalia demokratiaa!
Vaihtoehdottomuuden oppi ei ole väärä vain siksi, että aina on vaihtoehtoja. Todellista vapautta ajaa poliittinen hakkeri, joka pyrkii avaamaan mahdollisuuksia, ja joka kykenee saavuttamaan tavoitteitansa vallitsevien järjestelmien rajoituksista huolimatta, niitä samalla muuttaen. Hakkeri näin ymmärrettynä on vapauden airut.
Nyt vallitseva vaihtoehdottomuuden oppi on väärä myös jo sen vuoksi, että oppi ei toimi edes sen omilla ehdoilla.
Euroopan unionissa vaaditaan aiempaankin tiukempaa sitoutumista vapaamarkkinaoppeihin ja budjettikuriin. Näin siitä huolimatta, että nämä vyönkiristyskuurit ovat kääntyneet omia tavoitteitaan vastaan kerta toisensa jälkeen.
Euro ei ehtinyt olla olemassa kuin lyhyen hetken kun maailma ajautui suureen spekulatiivisen talouden rahoituskriisiin, jota pian seurasi eurokriisi. Euroopassa ei ole ollut talouskasvua vuoden 2006 jälkeen. Virallistenkin tilastojen mukaan EU:ssa on 26 miljoonaa työtöntä. Todellisempi luku lienee lähellä 40 miljoonaa.
Kovimpien säästöjen ja leikkausten kohteeksi joutuneissa maissa velkasuhde on huononemistaan huonontunut: Portugalissa 94%:sta 129%:in, ja Kreikassa 129%:sta 175%:in. Velka-aste on huonontunut näinä vuosina koko euroalueella.
Vaihtoehdottomuuden oppi on väärä myös Suomen kohdalla. Suomen tulevaisuuden kannalta on suoranainen skandaali, että hyvinvointivaltiota ajetaan pikkuhiljaa alas keinoin, jotka kaiken kukkuraksi huonontavat velkasuhdetta.
Se vähentävätkö leikkaukset ja säästöt – tai edes verokorotukset – velka-astetta riippuu täysin julkisen menonkäytön kertoimesta. Kaikella julkisella menonkäytöllä on kerroinvaikutuksia, koska julkisesti maksettu hanke tuo rahaa joillekin, mitä he käyttävät ostaakseen muita tavaroita ja palveluita, ja niin edelleen.
Mitä korkeampi keynesiläinen kerroin on, sitä huonompia vaikutuksia leikkauksilla ja säästöillä on myös velkasuhteeseen. Taantuman aikana kerroinvaikutus on korkea. Suomi on nyt samalla tiellä kuin Espanja oli vuonna 2010. Espanjassa leikkausten tuloksena maassa on ennätystyöttömyys, ja velkasuhde on edelleen huonontunut.
Vaihtoehdottomuuden julistaminen sotii vapauttamme vastaan. Mikä pahinta, vaihtoehdottomuuden oppi ei siis toimi edes suhteessa sen omiin tavoitteisiin.
Ja kun otetaan huomioon myös muut näkökohdat, solidaarisuudesta demokratiaan, hyvinvointivaltion asteittaisessa purkamisessa ei todellakaan ole mitään mieltä.
Ystävät, toverit; Suomen, Euroopan ja maailman kansalaiset! Tarvitsemme suunnan muutosta. Tarvitsemme sitä paitsi Suomessa niin myös unionissa ja maailmalla kokonaisuutena. Kohtalomme ovat yhteenkietoutuneita.
Suomessakin voi toimia toisin jopa nykyolosuhteissa, kaikista rahoitusmarkkinoiden, yhtiövallan ja EU:n asettamista rajoitteista huolimatta.
Suomessakin voi kohentaa taloutta julkisin keinoin. Jos keynesiläinen kerroin on tarpeeksi suuri, lisävelka maksaa itsensä nopeasti takaisin.
Olennaista on myös se, mihin velka käytetään. Pelkän kulutuksen ylläpitäminen voi olla lyhytjänteistä, vaikka kulutuskysynnällä onkin kiihdyttävä vaikutuksensa myös investointeihin. Monien investointien kerroinvaikutus on suuri, ja lisäksi kaikki investoinnit rakentavat edellytyksiä tulevaisuuden tehokkaalle tuotannolle.
Julkiset investoinnit pitää suunnata ennen kaikkea koulutukseen, perusrakenteisiin, monien olemassa olevien teollisuuden alojen tukemiseen ja kehittämiseen, ja riskisijoituksiin uusiin yrityksiin ja osuuskuntiin uusilla alueilla. Keynes olisi puhunut investointien sosialisoinnista. Myös 2010-luvulla tarvitaan sosialismia!
Aikakauttamme leimaa eräänlainen paluu menneisyyteen, aikaan jopa ennen Keynesiä. Friedrich Hayek julisti Tie orjuuteen kirjan lopussa, että vaikka emme voi palata 1800-luvulla, voimme yrittää uudelleen toteuttaa sen arvot.
Tämä on osin onnistunutkin. Yhdysvallat on eriarvoisuudessa palannut jo sadan vuoden päähän. Edes 1800-luvulla Suomi ei ollut yhtä eriarvoinen kuin sen aikainen rosvoparonien Amerikka; silti täälläkin on palattu jo melkein 40 vuotta taaksepäin.
Kun kapitalistinen markkinatalous alkaa muistuttaa menneisyyttä, menneisyyden haamut palaavat myös politiikkaan. Eurovaaleissa odotetaan populististen nationalistien ja monenlaisen oikeiston vaalivoittoa.
Onneksi myös eurooppalainen vasemmisto on tekemässä suuren vaalivoiton, ei vähiten Kreikassa, jossa on käynnissä inhimillinen ja terveydellinen katastrofi.
Toisaalta jotain uhkaavaa, mutta samalla farssinomaista on myös siinä tavassa, millä maailma on yhtäkkiä vaarassa suistua uuteen Krimiin sotaan.
Venäjän duuma sääti helmikuussa lain, joka mahdollistaa yksipuolisen alueiden liittämisen Venäjään. Lain mukaan pelkkä kansanäänestys riittää, muiden valtioiden tunnustusta ei tarvita.
On vaikea välttää mielikuvaa 1930- ja 40-lukujen alueliitoksista, jotka toteutettiin samalla kaavalla: sotilaallinen miehitys siunattiin kansanäänestyksellä.
Aivan perätön ei ole myöskään Yhdysvaltain ulkoministerin John Kerryn väite, jonka mukaan Venäjä käyttäytyy kuin 1800-luvulla, pyrkien valtaamaan toisen valtion ”keksityin perustein”.
Toisaalta Venäjän johdon on helppo vastata tähän, että Yhdysvallat on itse moneen kertaan osoittanut valmiutensa käyttää väkivaltaa ja puuttua muiden maiden asioita kysymättä kenenkään mielipidettä siitä, rikkooko se esimerkiksi kansainvälistä lakia vai ei. George W. Bushin hallinto omaksui avoimesti uusimperiaalisen kielen ja toimintatavat, eikä Barack Obama ole reivannut kurssia kovinkaan mainittavasti.
Kaksi väärää ei tee yhtään oikeata, mutta yhdellä väärällä on helppo perustella toista.
Uusliberaali talouspolitiikka, eriarvoisuus, demokratian kuihtuminen ja paluu 1800-lukulaisen voimapolitiikkaan tukevat toisiaan. Elämme taannehtivan kehityksen aikaa. Näin vapun kunniaksi kärjistän: taantumuksen voimat ovat liikkeellä!
Myös eurokriisillä ja Ukrainan kriisillä on yhteisiä syitä. EU on yrittänyt ja yrittää pakottaa samaa katkeraa vyönkiristyskuuria Ukrainalle kuin eurokriisimaille. Mitään ei ole opittu kokemuksesta. Kuuri on epäonnistunut lukemattomia kertoja, ja nyt sitä pakotetaan sisällissodan partaalla olevalle maalle.
Europarlamenttivaaleissa ei ole kyse mistään vähemmästä kuin maailmanhistorian suunnasta. On aika kääntää kehitys ja muuttaa suuntaa!
Vasemmiston eurovaaliohjelmassa täsmennetään kunnianhimoinen muutosohjelma. Ehdotamme muun muassa eurooppalaista keskuspankkirahoitusta, veroja ja finanssipolitiikkaa, joiden avulla rahoitettaisiin Euroopan laajuinen investointiohjelma. Tavoitteena on myös demokratisoida unioni.
Tärkeää on, että EU kykenee kehittämään yhteisiä instituutioita osana paljon laajempaa globaalia kokonaisuutta.
Täytyy luoda perustaa yhä pidemmälle meneville muutoksille, asteittain myös sellaisille, joita aikakautemme rajoittunut kuvittelukyky pitää vain kaukaisina punavihreinä haaveina.
Ystävät ja toverit; Suomen, Euroopan ja maailman kansalaiset!
Politiikka on vapauden taidetta. Voimme tehdä uusia aloitteita ja lopulta saada yllättäviäkin asioita ja käänteitä aikaan.
Synkät pilvet varjostavat juuri nyt Euroopan tulevaisuutta, ja monet käänteet vaikuttavat onnettomilta menneen ajan toisinnoilta. Mutta kuten Marx aikoinaan totesi, kun olosuhteet ovat muuttuneet, tarvitaan enää ajattelutavan muutos ja historian uusi vaihe on valmis käynnistymään. Mikä tahansa farssi voi myös osoittautua komediaksi, jolla on onnellinen loppu.
On syytä olla optimisti: tulevaisuus on vihreän globaalin vasemmiston.
Tätä lupaa myös vappuaattona julkaistu mielipidetiedustelu: YLEn kyselyn mukaan vasemmistoliiton kannatus on ampaissut selvään nousuun Kataisen hallituksesta lähdön jälkeen. Jo liki yhdeksään prosenttiin noussut kannatus kertoo, että kaksi paikkaa europarlamentissa on mahdollisuuksien rajoissa.
Me voimme siis onnistua täydentämään eurooppalaisen vasemmiston vaalivoittoa suorastaan häikäisevällä tavalla. Tämä voi olla pieni askel kohti suurta eurooppalaista ja maailmanlaajuista muutosta, mutta se on merkittävä askel oikeaan suuntaan.
Tulevaisuuden vasemmisto luo tilaa vapaudelle koti- ja työpaikoilla, kaikkialla missä ihmisten arkielämä on, toimimalla kosmopoliittisesti.
Globaali demokratia tietää jonkinlaisen yhteisen kontrollin saamista ihmiskunnan historiaan, mutta päättyykö historia siihen? Vai olisiko luontevampaa sanoa, että vasta ihmiskunnan yhdentyminen ja sen globaalidemokraattinen herääminen vasta aloittaa maailmanhistorian sanan varsinaisessa mielessä?
Edistys tarkoittaa mahdollisuuksiemme laajentumista. Demokraattisesta politiikasta tulee mahdollisuuksien taidetta. Kun vapaus lisääntyy, meillä on mahdollisuus valita esimerkiksi demokraattinen sosialismi, tai ekologinen syvädemokratia, tai mikä tahansa muu vaihtoehtoinen tapa järjestää yhteiskunnallisia suhteita, koska se on hyvä ja myös teknisesti ja institutionaalisesti toimiva.
Kaikkien ei tarvitse valita samoin. Voimme oppia kokeilujen kautta. Vapaus on myös kypsymistä ja viisastumista, alati paranevaa kykyä kehittää ymmärrystämme hyvästä.
Kamppailut vapaakauppa-alueista, Suomen talouspoliittiset valinnat, päätökset hallitusosallistumisesta, eurovaalit: kaikissa näissä tehdään historiaa.
Ja mikä parasta: ihmiskunnan historia on vasta alkamassa.
Hyvää vappua 2014!
