Trump on sekoitellut puheissaan kansalliskiihkoa, maahanmuuttajavastaista rasismia, vanhanaikaisia seksismiä, valheita ja puhdasta ja yksinkertaista kiihkoilua. Mutta hän on myös hyökännyt maan eliittiä vastaan, joka ratkaisee vaalit suurella rahalla ja valtamedian tuella, ja arvostellut globalisaatiota, joka vie työpaikat ja toivon tulevaisuudesta.
Niille, jotka ovat lukeneet Karl Polanyin kirjan The Great Transformation (1944), viimeaikaiset poliittiset kehityskulut eivät näytä yllättäviltä. Polanyin mukaan vapaamarkkinakapitalismi on vain ”karu utopia”. Hyödykkeistämällä kaiken ihmisiä ja luontoa myöten, ja lisäämällä eriarvoisuutta yhteiskunnassa, se saa ennemmin tai myöhemmin aikaan yhteiskunnan itsepuolustusreaktion. Ensimmäinen liike on jo itsessään väkivaltainen: valtio rakentaa ”vapaat markkinat”, usein pakolla. Toinen liike on vastareaktio ja voi myös olla väkivaltainen: markkinat pyritään saamaan palvelemaan yhteiskunnan tarpeita.
Tilanteen kruunaavat sellaiset maailmantalouden järjestelyt, jotka jättävät deflationaarisen talouskehityksen ainoaksi mahdollisuudeksi sopeutua maailmantalouden muutoksiin ja kriiseihin. 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa tämän takasi jokseenkin automaattisesti kultakanta. Nykymaailmassa saman roolin ovat ottaneet monet talouskuria pakottavat institutionaaliset mekanismit, luottokelpoisuuden arvioinnista ja Bretton Woods -instituutioista EU-sopimuksiin.
Deflationaarinen kehitys tarkoittaa palkkojen alenemista, työttömyyttä ja epävarmuuden lisääntymistä. Demagogien on helppo kääntää vapaamarkkinoiden ja darwinistisen kilpailun lietsoma eksistentiaalinen turvattomuus yhteisön vastareaktioksi. Syiden sijasta nimetään syntipukkeja. Uhri on aina ”kansa”, joka nykymaailmassa tarkoittaa niin ”tavallisia ihmisiä” kuin ”kansakuntaa”.
Yhteisön itsepuolustusreaktiosta on olemassa myös demokraattinen vasemmistoversio. Eliitti ja suuri raha kuitenkin vastustavat Jeremy Corbynia tai Bernie Sandersia ja pyrkivät pelaamaan heidät ulos politiikan keskiöstä. Onnistuessaan eliitti ja suuri raha jättävät kentän avoimeksi oikeistodemagogeille.
Yhdysvaltain presidentinvaaleissa oli siis vaihtoehtoina joko se, että jatketaan karun vapaamarkkinautopian ajamista tai tuetaan oikeistopopulistista muutosta, joka vie Yhdysvaltoja Turkin, Venäjän, Intian ja Marine Le Penin visioiman Euroopan tielle.
Vapaus ja demokratia maailmassa tukehtuvat. Arvaamattomuus lisääntyy ja maailmanhistoriallinen suuronnettomuus tulee aina vain lähemmäksi.
Jokohan uusliberaalin eliitin olisi aika ryhtyä arvioimaan uudelleen niitä todellisia vaikutuksia, mitä heidän vapaamarkkinaprojektillaan on? Jokohan mediankin olisi syytä alkaa antaa tilaa myös demokraattiselle kosmopoliittiselle vasemmistolle?
Heikki Patomäki
PS. Kiinnostuneet voivat lukea tarkemman analyysini Polanyin kaksoisliikkeestä täältä.
