Vaalien jälkeen sote-uudistus tulee riisumaan kunnilta suurimman osan niiden rahoista ja vallasta. Vasemmisto kritisoi sote-uudistusta siitä, että se johtaa yksityistämiseen, edistää terveyskonsernien bisnestä ja lisää eriarvoistumista. Lisäksi pakkoyhtiöittäminen tarkoittaa käytännössä demokratian purkamista.
Olen samaa mieltä. Lisäksi uudistus todennäköisesti nostaa kustannuksia, mihin VM tulee vastaamaan lisäleikkauksilla. Tämä kierre tulee asettamaan julkiset terveyspalvelut ajan myötä aina vain huonompaan asemaan.
Olen allekirjoittanut vetoomuksen oikeudenmukaisen #sote-uudistuksen puolesta. Laajaa kansaliikettä vetoomuksesta ei tosin ole vielä syntynyt. Kahdeksan tai yhdeksän prosentin kannatuksella tätä uudistusta ei kumota.
Kun olin puoluehallituksessa 2013-16, vasemmisto oli aktiivisesti mukana kaikkien puolueiden yhteisissä sote-neuvotteluissa. Yritin aika ajoin viritellä kriittistä keskustelua hankkeen perusteluista, yleensä huonolla menestyksellä.
Tässä voin nyt avoimesti sanoa, että oli alun pitäenkin virhe lähteä myötäilemään sote-hanketta. On tietysti totta, että nykyinen kuntarakenne ei sellaisenaan turvaa tasa-arvoisia sosiaali- ja terveyspalveluja. Sekavan myllerryksen tarkoitus on kuitenkin ollut koko ajan selvä: korvata julkinen demokratia yksityisillä markkinoilla ja yhtiöhierarkioilla. Lisäksi muutos pyritään toteuttamaan niin, että sitä ei voisi koskaan perua. Näin uusliberalismi toimii joka kentällä.
En ole sosiaali- ja terveysalan asiantuntija. Puoluehallituskaudellani aikani ei koskaan riittänyt yksilöidyn ja systemaattisen vastaesityksen pohtimiseen tai valmisteluun.
Tässä blogissa voin kuitenkin vapaasti kirjoittaa sen, mikä minusta on ollut koko ajan ilmeistä. Tasa-arvoisten sosiaali- ja terveyspalveluiden toteuttaminen olisi onnistunut suhteellisen helposti myös kuntarakenteen puitteissa.
Valtio olisi voinut taata pienten, syrjäisten tai köyhien kuntien asukkaiden palvelut esimerkiksi luomalla palvelusetelijärjestelmän, joka takaisi heille tarvittavat palvelut ja hoidon suuremmissa keskuksissa. Peruspalvelut olisivat kuitenkin pysyneet lähellä.
Lisäksi palvelut pitäisi kaikissa olosuhteissa toteuttaa julkisten ja demokraattisten periaatteiden mukaisesti. Julkista rahaa ei tulisi käyttää missään muodossa yksityisten terveysyhtiöiden toiminnan tukemiseen.
Ostopalveluiden ja ulkoistamisten sijaan palvelut pitäisi tuottaa pääsääntöisesti tai kokonaan julkisesti. Julkisella rahalla koulutetut lääkärit ja sosiaaliviranomaiset voitaisiin velvoittaa toimimaan tietyn ajan myös syrjäseuduilla ja köyhemmissä kunnissa.
Hallituspuolueille, VM:lle ja Suomen muille uusliberaaleille voimille ei ole väliä sillä, että Amerikan malli on kaksi kertaa tehottomampi ja kalliimpi kuin hyvin toimiva pohjoismainen malli.
Yksityistäminen, demokratian purkaminen sekä vallan ja toimintojen keskittäminen – joita markkinoidaan ”valinnan vapauden” lisäämisenä – ovat ensisijaisesti ideologisia tavoitteita.
Lisäksi yksityinen voitonpyynti ajaa yhtiöitä lobbaamaan tällaisten mullistusten puolesta. Kuka enää erottaa yhtiöitä, lobbareita ja ministereitä toisistaan?
Heikki Patomäki
