Kotimaisen talouskeskustelun kuuma kysymys on kysymys julkisen sektorin rahojen riittämisestä kansalaisten hyvinvoinnin turvaamiseen ja parantamiseen. Tilanne, jossa rikkaimmat rikastuvat ja köyhimpien perusturva ei riitä säälliseen elämiseen, on irvokas. Rikkaimpien veroprogression tiukentamista ja osinkotulojen verotuksen kiristämistä vaativat nyt myös sellaiset tahot, jotka ovat itse olleet lainsäädäntöpäätöksillään tätä tilannetta synnyttämässä. Haluan tällä puheenvuorolla kääntää huomion rahalähteeseen, josta ei yleensä tässä yhteydessä puhuta – nimittäin suuryrityksiin.Suomalaisyrityksillä meni erittäin hyvin ennen nykyistä kriisiä. Niiden voittojen osuus kansantulosta kasvoi palkkojen kustannuksella. Kasvaneita voittojaan yritykset käyttivät investointien sijaan aikaisempaa enemmän osinkojen maksuun ja ulkomaisten yritysten ostoon.
Viimeisten viidentoista vuoden aikana on tehty useita päätöksiä, joilla yritysten maksamia veroja ja osallistumista yhteiskunnan menojen maksuun on vähennetty. Arvonlisäverouudistus vuonna 1993 siirsi välillisiä veroja yrityssektorilta kuluttajien maksettavaksi ja samana vuonna palkansaajilta alettiin periä työeläkemaksua. Yhtiöiden verokanta laskettiin vuonna 2005 26 %:iin. Työnantajien kansaneläkemaksu poistettiin vuoden 2010 alusta. Hyötyä yrityksille näistä muutoksista on tullut nykyrahassa mitaten lähes 10 miljardia euroa vuodessa. Samaan aikaan on tehty noin 12 miljardin euron verohelpotukset kotitalouksille. Ne ovat tunnetusti olleet sitä suuremmat, mitä suurituloisemmista ihmisistä on kyse. Kansalaiset voivatkin perustellusti kysyä, olisiko lainkaan tarvetta julkisten menojen leikkaamiseen, jos näitä lahjoituksia ja veronalennuksia ei olisi toteutettu.
Jos yrityksillä on varaa maksaa niin suuria osinkoja kuin ne ovat maksaneet ja viedä pääomia ulkomaille yrityskauppojen muodossa, niin kyllä niillä olisi varaa maksaa enemmän veroja ja sosiaalimaksujakin. Kysymyshän on siitä, miten voitto jaetaan – omistajille vai yhteiskunnalle ja niille, jotka ovat työn tehneet ja voitot luoneet. Ja tässä lasken työn tekijöiksi paitsi kaikki palkkatyöllään elävät ja itsensä elättäjät myös opiskelijat, työttömät, eläkeläiset, kotityötä tekevät, sairaat jne.
Hetemäen verouudistusta pohtinut työryhmä esittää yhtiöverokannan laskua . Työryhmä esittää yhteisveron alentamista 26 prosentista 22 prosenttiin, mikä vähentäisi verotuloja n. 1000 miljoonaa euroa vuodessa. Miksi ei yhtä hyvin voitaisi lähteä siitä, että yritysten tulovero voisi olla progressiivinen – ne joilla on suuret tulot, on veronmaksukykyäkin enemmän!
Yritysverotuksen kiristämisen vastaväitteenä esitetään yleensä, että se johtaa yritysten katoamiseen lopullisesti ulkomaille eikä Suomeen jää työpaikkoja. Olen tutkinut yritysten kansainvälistymistä yritysten ulkopuolelta ja tarkastellut yritysten toimintatapoja ”sisältäpäin” toimiessani aikaisemmin auktorisoituna tilintarkastajana. Olen tullut siihen johtopäätökseen, että ne yritykset, jotka laajentavat toimintaansa ulkomailla Suomen sijasta, tekevät sen joka tapauksessa. Ne menevät sinne, missä markkinat kasvavat ja ne kansainvälistyvät niin, että niiden markkina-asemat vahvistuvat.
Verotuksella on vähäinen vaikutus yritysten sijoittumispäätöksiin. Tuotantokustannuksilla on paljon suurempi merkitys. Suomalainen työnsä myyjä ei kuitenkaan voi kilpailla minkään kasvavan talouden kanssa kustannuksilla – sellainen työvoiman hinnan alennus ei ole mahdollinen. Tämä ulkomaille lähtö onkin lähinnä pelote. Toki verotuksen kiristäminen saattaisi vaikuttaa niin, että kansainvälistyneet konsernit pyrkisivät siirtämään voittojaan sellaisiin maihin, joissa verot ovat alhaisemmat. Mutta onneksi Suomen veronkiertopykälät ja OECD:n suositukset ja ohjeet kieltävät tämä. Kasvaneilla verotuloilla voitaisiin palkata lisää verotarkastajia verojen kiertoa estämään.
Hetemäen työryhmä tullee ehdottamaan osinkotulojen verotuksen kiristämistä. Viime vuosikymmenellä yritysten voitoista maksettiin osinkoina puolet ja veroina alle viidesosa. Osinkoina kotimaisille kotitalouksille päätyi n. 12 % voitoista. Loput osingot menivät muille yrityksille tai ulkomaille. Eli pelkkä osinkoverotuksen kiristäminen kotimaassa jättää suurimman osan yritysten voitoista ulkopuolelle. Osinkoverotuksen kiristämisen lisäksi pitäisikin vaatia myös yritysverotuksen kiristämistä.
Ritva Pitkänen, vapaa yritystutkija
