YK:n uusien tilastojen mukaan ruokaa tuotetaan maapallon väkiluvun tarpeiden lisäksi ylimääräiselle miljardille ihmiselle. Samojen tilastojen mukaan noin 50 prosenttia tästä ruoasta pilaantuu tai heitetään pois, mutta samalla yli miljardi ihmistä elää päivittäin nälässä. Jokin tässä kuviossa mättää. Ruokaketju on yksi suurimmista ilmastonmuutoksen, elintasosairauksien sekä taloudellisen ja sosiaalisen eriarvoisuuden aiheuttajista maailmassa.
Noin puolet Suomen sosiaali- ja terveysmenoista kuluu ravinnosta johtuvien elintasosairauksien hoitamiseen. Erityisesti roskaruoka, einekset ja ruoan puolivalmisteet aiheuttavat merkittäviä kansanterveydellisiä haittoja, kuten ylipainoa, sydän- ja verisuonitauteja, allergioita, hermostohäiriöitä ja jopa erilaisia kasvaimia.
Siksi on hämmästyttävää, kuinka vähän poliittiset puolueet kiinnittävät huomiota ruokaan. Ruoka on suomalaisessa politiikassa pelkkää maatalouspolitiikkaa, joka taas ajaa suurten kaupan keskusliikkeiden, S-ketjun ja Keskon, sekä isojen tuottajayhtiöiden, kuten Valion, Raision, Atrian ja HK-Ruokatalon etuja. Kansalainen, joka kuluttaa näitä tuotteita on unohdettu täysin. Teollisten jättien suosima halpa, pitkälle prosessoitu, halvolla lisäaineilla ryyditetty ruoka iskee pahiten juuri vasemmiston perinteisiin kannattajiin, matalapalkkaisiin työläisiin.
Roskaruokaa kuluttavat ja niiden aiheuttamista terveyshaitoista kärsivät erityisesti köyhimmät sosiaali- ja tuloluokat. Näille ihmisille ruoka on prosentuaalisesti suurin kuluerä kaikista tuloista. Perinteisesti nämä ihmiset ovat olleet niitä, joiden etuja Suomen poliittinen vasemmisto on pyrkinyt ajamaan, mutta silti Vasemmistoliiton periaateohjelmissa ei näy ruoasta vilaustakaan. Poliittisessa tavoiteohjelmassa vuosille 2007–2010 oli yksi vaivainen lause: ”Luonnonmukaiseen maataloustuotantoon siirtymistä on tuettava ja kuluttajien tietoisuutta luomutuotteista on lisättävä.”
Jokin tässä kuviossa mättää.
Miksi ruoan pitää kiinnostaa poliitikkoja ja kansalaisia?
Ruoalla on vaikutusta terveyteemme, ilmastoomme ja talouteemme monimutkaisemmilla tavoilla kuin saatamme arvata. Tässä kolme syytä, jotka osoittavat, että ruoka on liian tärkeää jätettäväksi vain suuryritysten vastuulle.
1. Prosessoitu ruoka
Suomalainen ruokateollisuus käyttää tuotannossaan runsaasti epämääräisiä prosessointitapoja ja lisäaineita, joiden aiheuttamia sairauksia, niiden ehkäisemistä tai hoitoa se ei lainkaan tutki. Tai jos se tutkii, tulokset eivät ole julkisia ja siten hyödynnettävissä esimerkiksi lainsäädäntöä luotaessa.
Suomalainen ruokateollisuus tuottaa ja käyttää tuotteissaan rankasti prosessoitua ja väkivaltaisesti homogenoitua maitoa, joka on laktoosi-intoleranssiksi nimetyn oireilun takana.
Suomalainen ruokateollisuus käyttää tuotteissaan runsaasti natriumglutamaattia eli E621:n ja muita keinotekoisia arominvahventeita paikkaamaan prosessoinnissa syntynyttä makuhävikkiä. Natriumglutamaatti aiheuttaa lapsille ylivilkkautta ja hermostohäiriöitä, jotka on pitkään tunnettu pitkään nimellä ”chinese restaurant syndrome”. Arominvahventeiden käyttö mahdollistaa halpojen ja ravitsemuksellisesti huonojen raaka-aineiden käytön ruoissa, koska makuominaisuudet lisätään niiden avulla keinotekoisesti ulkopuolelta.
Suomalainen ruokateollisuus ei reagoi tutkimustuloksiin, joiden mukaan jotkin sen käyttämät rasvat yhdessä valmistusmenetelmien kanssa aiheuttavat riippuvuutta, joka on rinnastettavissa kokaiinin, jopa heroiinin käyttöön.
Suomalainen ruokateollisuus käyttää runsaasti maissipohjaista glukoosifruktoosisiirappia (HFCS) tuotteissaan. HFCS on piilosokeri, joka on osa länsimaista ylipaino-ongelmaa. Se on halvin mahdollinen makeutusaine, joka on 10 kertaa makeampaa kuin tavallinen sokeri. Kaikki suuret pikaruokaketjut Yhdysvalloissa ovat jo luopuneet sen käytöstä!
Suomalainen ruokateollisuus käyttää tuontilihaa, joka on tuotettu kasvuhormoneilla. Tuotantoeläimen massan kasvua nopeutetaan hormoneilla luonnottomalla tavalla. Hormonijäämät lihassa päätyvät ihmisiin suoraan ravintoketjun, esimerkiksi tuontiliharuoan kautta, tai kiertoteitse luonnon, esimerkiksi pohjaveden mukana. Riippuen asuinpaikasta ihmiset saavat esimerkiksi Iso-Britanniassa juomaveden mukana 60–180 grammaa hormoneja ja lääkejäämiä vuodessa. Tätä ei ole tutkittu Suomessa. Nämä jäämät aiheuttavat muun muassa lasten murrosiän aikaistumista, naisten äänialan madaltumista, ja erilaisia kasvaimia.
Suomalainen ruokateollisuus käyttää tuotteissaan lihaa, joka on tuotanto-olosuhteiden takia jouduttu tuottamaan antibiootteja käyttämällä. Lihasta ravinnon kautta saadut antibioottijäämät heikentävät ihmisen vastustuskykyä ja lisäävät antibiooteille resistantteja bakteerikantoja. Pelkona on, että taudit alkavat entistä enemmän levitä sekä eläimistä ihmisiin että ihmisistä eläimiin. Esimerkiksi sikainfluenssa sai alkunsa näin. Antibiootteja joudutaan käyttämään lihatuotannossa, koska eläinten olosuhteet ja kasvatustiheys ovat vastoin eläinten luontaista käyttäytymistä, olosuhteita tai laumaantumista, minkä takia eläimet stressaantuvat ja sairastuvat.
2. Geenimanipuloitu ruoka
Geenimanipuloidun (GMO) ruoan suurin kysymys on, kuka omistaa ruoan? GMO-kasvien ja -siemenien patentit ovat muutaman suuren yrityksen käsissä, ja viljelijät joutuvat vuosittain ostamaan lisenssin ja uudet siemenet pystyäkseen jatkamaan toimintaansa. Jos aiemmin siementen ja maanviljelyn katsottiin kuuluvan jokamiehenoikeuksiin ja perustarpeisiin, joita ei voinut kukaan omistaa, GMO-yritykset pyrkivät nyt haalimaan nämä alueet itselleen.
Lisäksi tulevat GMO-viljelyn aiheuttamat haitat ekosysteemille. Suurin ongelma on geenimanipuloitu soija-, maissi- ja viljarehu, jota käytetään lihakarjan kasvattamiseen. 70% maailman soijasta on geenimanipuloitua. GMO-soija ja -vilja on geneettisesti manipuloitu kestämään torjunta-aineita, jotka hävittävät pelloilta kaiken muun kasvillisuuden. GMO-kasvit mahdollistavat siten torjunta-aineiden niin runsaan käytön, että laajojen viljelyalojen kasvuston monimuotoisuus tuhoutuu, ja sitä kautta hyönteis- ja eläinkunta joko muuttaa täysin muotoaan tai kuolee. Esimerksiksi mehiläisten määrien dramaattinen väheneminen vaarantaa paikoin koko ekosysteemin. Uusimpien tutkimusten mukaan GMO-rehuilla syötetyt koe-eläimet menettävät muutamassa polvessa hedelmällisyytensä.
3. Ruoan arvostus ja ilmastonmuutos
Mitä arvostetumpaa ruoka kulttuurisesti on, sitä vähemmän sitä heitetään pois. Ruoantuotanto ei voi maapallolla pinta-alallisesti juuri lisääntyä, siksi ainoa mahdollisuus on ruoan arvostuksen lisääminen ja poisheittämisen vähentäminen. Ruokateollisuus käyttää usein perusteena halpatuotannolleen sitä, että luomu tai muu eettinen tuotanto nostaisi ruoan hinnan tavallisen kuluttajan ulottumattomiin. Tosiasiassa tällä hetkellä ruoan tuotantoketjussa ruoasta heitetään 50% pois, koska halvalla tuotetun ruoan laatu on niin huono. Luomuun siirtyminen tulisi halvemmaksi, koska poisheitto- ja ostomäärät pienenee, kun laatu paranee ja ruoan arvostus nousee.
Sillä aikaa, kun uutta ruoan arvostusta opetellaan, biojätteet tulisi kierrättää kompostoimalla tai energiaksi mahdollisimman tehokkaasti. Lisäksi ruokateollisuus käyttää runsaasti viljelykasveja, jotka on tuotettu fossiilisia polttoaineita hyödyntäen (mm. lannoitteet ja torjunta-aineet). On laskettu, että 20–25 prosenttia ilmastonmuutoksen syistä syntyy ruokaketjusta. Tehomaatalous nojaa voimakkaasti fossiilisiin polttoaineisiin. Siksi ruoan hinnan nousut ovat suorassa suhteessa öljyn hintaan.
Lopuksi
Ilman ruokaa ei ole mitään – ei edes äänestäjiä, eikä äänestettäviä. Siksi puolueiden on otettava ruoka yhdeksi tärkeimmistä huomion kohteistaan. Siksi ruokateollisuus pitää poliittisin keinoin ja laein saada kantamaan yhteiskuntavastuunsa. Sen pitää joko rahoittaa tai itse tehdä avointa tutkimusta ruokatarjontansa aiheuttamista sairauksista, niiden ehkäisemisestä ja hoidosta. Köyhimpien sosiaaliluokkien ruokaturva pitää saada nousemaan. Vasemmistolla on siihen historiallinen ja moraalinen velvollisuus.
Jani Leinonen
taiteilija
