Kriisien ja muutosten dialektiikka

15. syyskuuta 2011

Kansainvälisen Attacin reilu kymmenvuotiselle taipaleelle on mahtunut lukuisia rahoitusmarkkinakriisejä. Attac sai alkunsa reaktioista Aasian kriisiin 1997-98. Kriisi levisi myös Venäjälle, Brasiliaan ja jopa globaalien rahoitusmarkkinoiden ytimeen. Syksyllä 1998 Yhdysvaltain keskuspankki Fed pelasti hedgerahasto LTCM:n (Long-Term Capital Management). LTCM:n tappiot uhkasivat aiheuttaa ketjureaktion Wall Streetillä ja johtaa maailmanlaajuiseen talouskriisiin. [TÄMÄ ON ATTACIN LEHDEN HIEKANJYVIEN UUSIMMAN NUMERON PÄÄKIRJOITUS. PIDEMMÄN KIRJOITUKSEN ”Velkakriisin syistä ja seurauksista: kokonaisuus ei ole osiensa summa” LAITAN BLOGIKSI HUOMENNA PERJANTAINA 16.9.)

Samaan aikaan uusia kuplia oli jo syntymässä. IT-buumi saavutti huippukohtansa maaliskuussa 2000. Väistämätön romahdus aiheutti taantuman monissa maissa ja työllisyys heikkeni vuosiksi eteenpäin niin Yhdysvalloissa kuin muuallakin. Tänä aikana myös monet valtiot ovat olleet vakavissa rahoitusvaikeuksissa. Argentiina tuli osittain maksukyvyttömäksi vuoden 2002 alussa. Argentiinan hallitus pysyi lujana ja sai velat lopulta – vuosia myöhemmin – järjesteltyä uudelleen.

Asuntomarkkinakupla jatkoi kasvuaan syksyyn 2007 saakka. Subprime-kriisi puhkesi syksyllä 2007 ja johti maailmanlaajuiseen rahoituskriisiin ja taantumaan seuraavana vuonna. Tämä kriisi on aiempia vakavampi. Taloustieteilijä Jack Rasmus puhuu ”eeppisestä taantumasta”, joka on syvempi ja pitkäkestoisempi kuin tavallinen taantuma. Eeppinen taantuma voi jatkua vuosia, mutta se voi myös kääntyä suureksi lamaksi. Syksyllä 2011 suurlama alkaa näyttää yhä todennäköisemmältä.

Kaikkien rahoituskriisien takana on velan ja spekulatiivisen pääoman kasvu. Suursijoittaja ja yhteiskunta-aktivisti George Soros puhuu ”super-kuplasta”, joka on jatkanut kasvuaan jo kymmeniä vuosia. Velkaantuminen on ollut ennen kaikkea yksityisen sektorin velkaantumista. Kaikkein eniten on lisääntynyt yksityisten yhtiöiden ja varsinkin keinottelua harjoittavien sijoittajien velka. Kotitalouksien velka on vain pieni osa ja valtioiden velka kohtuullinen osa kokonaisvelasta.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa kokonaisvelan suhde kansantuotteeseen on nyt suurempi kuin mitä se oli vuonna 1929. Vuosien 2007-9 kriisi ei johtanut velan määrän merkittävään vähenemiseen. Pelastus- ja elvytyspakettien seurauksena osa velasta vain siirrettiin yksityiseltä sektorilta julkiselle puolelle. Yhdysvalloissa ja Euroopassa käynnissä olevat valtioiden velkakriisit muodostavat käynnissä oleva eeppisen taantuman toisen vaiheen.

Kriisi tarkoittaa käännekohtaa prosessissa, joka voi johtaa yhteiskunnallisen järjestelmän luonteen muuttumiseen. Sanaa käytetään tiuhaan ja usein sellaisessa löyhässä merkityksessä, jossa mikä tahansa vaara tai uhka jostain haitallisesta seurauksesta voi muodostaa ”kriisin”.

Etymologisesti kriisi on yhteydessä sanaan kritiikki. Usein puhe kriiseistä on nimenomaan yhteiskuntakritiikkiä. Kritiikin kohteena on kriisin aiheuttaja. Käsitykset kriisien syistä ovat siksi kiistanalaisia. Lisäksi kriisi viittaa oletukseen, että edessä on ratkaiseva käännekohta. Joskus viitataan kiinankieliseen merkitykseen, jossa kriisi tarkoittaa samaan aikaan uhkaa ja mahdollisuutta.

Kriisi tarkoittaa myös mahdollisuutta oppia. Attacin kaltaisten kansalaisjärjestöjen tehtävänä on edistää yhteiskunnallista oppimista esittämällä kritiikkiä ja vaihtoehtoja. Attacin pitkään ajamat rahoitusmarkkinaverot ovat viimein nousseet virallisen politiikan asialistalle ainakin Euroopassa.

Finanssitransaktioveron ja muiden uusien sääntelymuotojen käyttöönottaminen on kuitenkin vielä kaukana. Samaan aikaan on yhä selvempää, ettei mikään yksittäinen uudistus riitä ratkaisemaan globaalin rahaparaatin ja spekulatiivisen superkuplan luomia ongelmia.

Uusliberaali aikakausi on asteittain tulossa päätökseensä. Varsinkin jos käynnissä oleva eeppinen taantuma kääntyy suurlamaksi, yhä useammille käy selväksi, että maailman talousjärjestelmän luonne pitää muuttaa. Attacilla on vaihtoehto: demokraattinen globaalikeynesiläisyys.