Tämä alunperin Thomas Wallgrenin muotoilema vetoomus luovutetaan tänään eduskunnan suuren valiokunnan johdolle eduskunnan kansalaisinfossa klo 13. Jokaisen muotoilun kanssa ei tarvitse olla samaa mieltä allekirjoittaakseen itse vetoomuksen ja sen pääviestin: tässä tilanteessa tarvitaan demokraattisia linjauksia perussuunnasta. Olen yksi allekirjoittajista ja mukana luovutustilaisuudessa.
Vetoomus Suomen eduskunnalle
Euroopan unioni on ajautunut talouskriisin myötä poliittiseen kriisiin. Talouskriisiin on haettu ratkaisua erilaisten tilapäisten säästöpakettien ja lainajärjestelyjen avulla. Näiden ratkaisujen riittämättömyys on noussut perusteeksi ehdotuksille, joiden hyväksyminen merkitsisi erityisesti euro-alueella, eli Euroopan talous- ja rahaliitto (EMUn) jäsenmaissa, kahta asiaa:
1. Talouspoliittisen päätösvallan, ja kenties myös toimivallan[i], siirtämistä enenevässä määrin jäsenmailta Euroopan unionin toimielimille sekä
2. Tiukan budjettikurin[ii] mukaisen talouspolitiikan kirjaamista kaikkia euromaita velvoittavaksi.
Juridis-teknisesti muutosprosessi ja esitettävät ratkaisut ovat monimutkaisia ja kyseenalaisia. Poliittisesti muutoksille on luonteenomaista että isojakin ratkaisuja esitetään usein tehtäväksi kovalla kiireellä.
Viiden tai kymmenen vuoden kuluessa tehtyjen ja tekeillä olevien muutosten yhteisvaikutus Suomen ja Euroopan unionin yhteiskuntajärjestelmään ja sen demokraattiseen hyväksyttävyyteen voi olla syvällinen, vaikka kukin muutokseen johtanut ratkaisu olisi erikseen arvioituna melko vähäinen.
Suomen ja Euroopan unionin tulevaisuuden kannalta eduskunnan käsittelyssä on tällä hetkellä kaksi erityisen merkittävää asiaa.
Ensimmäinen koskee EU-maiden huippukokouksen päätöksiin perustuvaa esitystä kansainväliseksi sopimukseksi talousunionin vahvistamisesta. Sopimus allekirjoitettiin 2.3.2012.[iii] Sen osapuoliksi voivat tulla euroalueen jäsenmaat sekä muut EU-jäsenmaat, jotka haluavat harkita sopimukseen liittymistä. Eräissä maissa sopimus on jo ratifioitu. Suomessa ratifioinnista on tarkoitus päättää hallituksen esityksen (HE 155/2012 vp) pohjalta ennen joulua.
Toinen keskeinen ajankohtainen hanke on Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan yhdessä komission puheenjohtajan, euroryhmän puheenjohtajan sekä Euroopan keskuspankin pääjohtajan raportti ns. aidosta talous- ja rahaliitosta (”genuine economic and monetary union”), jonka ensimmäinen versio julkaistiin 25.6.2012. Raportista on 12.10.2012 päivätty väliraportti ja joulukuun aluksi odotellaan raportin seuraavaa kirjelmää tai versiota, josta on määrä keskustella Eurooppa-neuvoston kokouksessa 13.-14.12.2012. Myös komission 28.11.2012 päivätty tiedonanto käsittelee ”suunnitelmaa tiiviin ja aidon talous- ja rahaliiton luomiseksi”. Käytämme tässä vetoomuksessa raportista ja sen eri versioista alla nimeä van Rompuyn raportti.
Haluamme kiinnittää eduskunnan huomion seuraaviin ehdotuksiin ja niiden perusteluihin:
Ehdotukset:
Koskien talouskurisopimusta:
Pidämme suositeltavana, että Suomi ei ratifioi sopimusta eduskunnan päätöksellä ilman sellaista käsittelytapaa, jolla EU-politiikkamme perustan oikeudellisen hyväksyttävyyden lisäksi sen demokraattinen hyväksyttävyys voidaan taata. Eduskunnan käsittely kaipaa tuekseen laajan julkisen keskustelun. Julkisen keskustelun jälkeen tulee seurata neuvoa-antava kansanäänestys, uudet vaalit, tai muu käsittelytapa, joka riittävästi nivoo tehtävät päätökset kansalaisten valistuneeseen mielipiteeseen.
Koskien van Rompuyn raporttia
Pidämme tärkeänä, että eduskunta määrää Suomen hallituksen neuvottelumandaattia sitovaksi ohjeeksi seuraavaa: Eduskunnan tulee arvioida raportin perusteella mahdollisesti saavutettavat tulokset seuraavin kriteerein:
* Merkitsevätkö tulokset Euroopan keskuspankin mandaatin muuttumista suhteessa Euroopan unionin peruskirjaan?
* Merkitsevätkö tulokset Suomen eduskunnan ja hallituksen talouspoliittisen toimivallan tai päätösvallan merkittävää tosiasiallista tai muodollista kaventumista?
Jos jokin näistä ehdoista täyttyy tulosten hyväksyminen Suomea sitovaksi voi tapahtua ainoastaan jos ainakin yksi seuraavista ehdoista täyttyy.
1. Tulokset hyväksytään eduskunnassa 2/ 3 määräenemmistöllä, tai
2. Tulokset hyväksytään kaksilla toisiaan seuraavilla valtiopäivillä, tai
3. Tulokset hyväksytään neuvoa-antavan kansanäänestyksen perusteella.
Perustelut:
Koskien talouskurisopimusta
Sopimus talousunionin vahvistamisesta merkitsee käytännössä kiistanalaisen talouspoliittisen linjan kirjaamista Suomen ja muiden euromaiden hallituksia ja kansanedustuslaitoksia vahvasti velvoittaviksi. Käsityksemme mukaan talouspolitiikan linjaa pitää voida harkitusti muuttaa tilannekohtaisesti ja myös pidemmän tähtäimen linjaratkaisuina normaalein parlamentaarisin päätöksin EU:n peruskirjan, Euroopan unionin komission tai kansainvälisten sopimusten tätä harkintavapautta rajoittamatta.
Kyseinen sopimus vaarantaa Suomessa ja muissa maissa Euroopan unionin legitimiteetin ja merkitsee siksi vakavaa uhkaa unionin mahdollisuudelle onnistua demokraattisena projektina.
Koskien van Rompuyn raporttia
Raportissa on neljä elementtiä, joista julkisuudessa on käytetty erilaisia nimikkeitä. Elementtejä voidaan kutsua pankkiunioniksi, budjettiunioniksi, talouspoliittiseksi unioniksi sekä demokratiaunioniksi.
Pankkiunioni on näistä edennyt muita pidemmälle. Pankkiunioniin liittyy esityksiä mm. yhteisestä pankkivalvonnasta, yhteisestä kriisipankkien pelastamismenettelystä (”single resolution mechanism”) sekä talletussuojasta. Yhteisessä pankkivalvonnassa saatetaan edetä nopeastikin. On kuitenkin jäänyt epäselväksi missä määrin eteneminen tässä asiassa saattaa määritellä puitteita pankkiunionin ja van Rompuyn raportin muita elementtejä koskeville ratkaisuille.
Katsomme, ettei pankkiunioniin pidä kevyen tai kiireisen menettelyn perusteella sitoutua ellei ole saatu tyydyttäviä vastauksia seuraaviin kysymyksiin.
– Onko Euroopan keskuspankin tehtävä pankkiunionissa Euroopan unionin peruskirjan mukainen?
– Takaako sopimus pankkiunionista eurooppalaisia pankkeja valvovan organisaation riittävän demokraattisen läpinäkyvyyden, valvonnan ja ohjauksen? (Kysymys valvojan valvonnasta.)
– Mahdollistaako sopimus sellaisia poliittisen valvonnan ja ohjauksen mekanismeja, jotka voivat olla rahapolitiikan sosiaalisen vastuullisuuden kannalta tarpeen?
– Mahdollistaako sopimus sellaisia poliittisen valvonnan ja ohjauksen mekanismeja, jotka voivat olla todella suurten, ”systeemisesti merkittävien” yksityisten rahalaitosten (”systemic banks”) kansanvaltaisen, poliittisen hallinnan kannalta tarpeen?
Van Rompuyn raportin kaavailut budjettiunionista, talouspoliittisesta unionista sekä demokratiaunionista ovat toistaiseksi jääneet ylimalkaisiksi. Budjetti- ja talousunionista esitetyt kaavailut antavat kuitenkin syyn katsoa, että tavoitteena on Euroopan unionin talouspoliittisen vallan huomattava kasvattaminen suhteessa jäsenvaltioiden toimi- ja päätösvaltaan.
Tässä vetoomuksessa emme ota kantaa esitettyyn tavoitteeseen, vaan ainoastaan siihen miten sitä kohti tulisi edetä, jotta eteneminen olisi hyväksyttävä.
Suomessa talouspoliittisen vallan siirtäminen Euroopan unionille on aiemminkin herättänyt kysymyksiä vallan siirron hyväksyttävyydestä. Jos talouspoliittinen yhdentyminen van Rompuyn tiekartan perusteella entisestään syvenee ratkaisu vaikuttaa syvästi Suomen valtion identiteettiin ja kansalaisten itseymmärrykseen. Jos kansalaisista merkittävä osa kokee tällaisen syvenemisen tapahtuneen heistä riippumatta tällä seikalla voi olla pysyvä, kielteinen vaikutus kansanvaltamme toimivuuteen ja yhteiskuntajärjestelmämme legitimiteettiin.
Toistaiseksi varsin epämääräiseksi jääneen demokratiaunionin suhde van Rompuyn raportin muihin osiin on kahtalainen. Toisaalta Euroopan unionin demokraattisen järjestelmän tulee raportin mukaan olla tasapainossa unionin kasvavan vallan kanssa. Siksi raportti pyrkii vahvistamaan demokratiaa unionin tasolla. Mutta toisaalta unionin peruskirjan uudistamiseen 2003-2008 (eli ns. Lissabonin sopimukseen) johtanut prosessi osoitti, että on vaikeaa saada kansalaisten keskuudessa riittävä kannatus unionitasoisen demokratian vahvistamiselle. Euroopan unionilla on siksi demokraattinen dilemma johon ei ole helposti löydettävissä olevaa ratkaisua. Taloudellinen yhdentyminen näyttää vaativan syvenevää, yhteistä unionintasoista ratkaisukykyä mutta samalla kansalaisten valmius poliittisen yhdentymisen syventämiseen on kyseenalainen. Tähän dilemmaan van Rompuyn raportti etsii sopivia käsitteitä ja sopivia poliittisia ja institutionaalisia ratkaisuja, mutta tehtävä ei ole helppo.
Koskien sekä talouskurisopimusta että van Rompuyn raporttia
On totta, että on juridisesti tulkinnanvaraista, merkitseekö kaavailtu sopimus talousunionin vahvistamisesta sellaista unionin toimivallan laajentamista, joka velvoittaisi Suomea käsittelemään sopimusta EU:n peruskirjan muutokseen vertautuvana asiana. On myös totta, että sopimus talousunionin vahvistamisesta ei sinänsä edusta historiallista taitekohtaa Euroopan unionin talouspolitiikan kehityksessä. Vastaavia näkökohtia voidaan, mutatis mutandis, esittää van Rompuyn raportista ja mahdollisista sen perusteella tehtävistä päätöksistä.
Euroopan unioni on viime vuosina muuttunut nopeasti mutta yksittäiset muutokset ovat olleet pieniä. Mikään muutoksen hetki ei itsessään ole ollut ratkaiseva. Eivät nämäkään. Mutta historiallisesti katsottuna pienten askelten kautta muutamassa vuodessa syntyvät muutokset ovat merkittäviä.
Muutokset koskevat niin yhteiskunnan olemusta kuin politiikan suuntaa ja ehtoja. Yhtäältä on kyse valtioiden suvereniteettia ja kansanvallan laatua ja edellytyksiä koskevista muutoksista yhdentyvässä Euroopassa ja maailmassa. Toiseksi on kyse yhteiskuntapolitiikan perustavoitteista ja suunnasta. Suomen historian kannalta olennaisimmat kysymykset tältä osin koskevat sosiaalisen vastuun ja kestävyyden suhdetta raha- ja talouspolitiikan kestävyyteen. (”Kysymys hyvinvointivaltion tulevaisuudesta.”)
Ennemmin tai myöhemmin meidän on pysähdyttävä arvioimaan tapahtumakulun suuntaa ja vaihtoehtoisia ratkaisuja. Käsityksemme mukaan nyt eduskunnan käsittelyyn tuleva sopimus talousunionin vahvistamisesta ja hallitusten ja eduskunnan käsittelyssä olevan Rompuyn raportti ja sen eri elementit antavat meille aiheen pohtia eurooppalaisen politiikan suuntaa ja vaihtoehtoja.
On muistettava, että Suomen EU-jäsenyyden legitimiteetti lepää edelleen, normaalien vaalien ja parlamentaarisen käsittelyn lisäksi, merkittävästi vuoden 1994 kansanäänestyksen varassa. Tässä kansanäänestyksessä ei selvästikään annettu valtakirjaa talouspoliittisen vallan, erityisesti budjettivallan, luovuttamisesta EU:lle nyt esitetyssä laajuudessa. Myös Euroopan talous ja rahaliitto EMUun liittyminen vuoden 1994 kansanäänestyksen tuloksen nojalla oli kyseenalaista. EMUn käynnistymisen jälkeen Euroopan unionin päätösvalta suhteessa jäsenmaiden hallituksiin on vielä laajentunut muun muassa vakaus- ja kasvusopimuksen sekä viimeisen kahden vuoden kriisijärjestelyjen myötä. Jossakin on raja sille, kuinka paljon vuoden 1994 kansanäänestyksessä hyväksytty jäsenyys itsenäisten jäsenmaiden unionissa voi muuttua ilman, että jäsenyyden legitimiteettiperusta murtuu.
YHTEENVETO
Nähdäksemme sopimus talousunionin vahvistamisesta ja van Rompuyn raportissa esitetty kehityssuunta merkitsevät unionin toimivallan laajentumisen ja Euroopan unionin politiikan suunnan kehityksessä hetkeä, jolloin kansalaisten selkeä valtakirja uudistuksille on jälleen välttämätön edellytys Suomen jäsenyyden ja Eurooppa-politiikkamme peruslinjan kansanvaltaiselle hyväksyttävyydelle.
Allekirjoitukset
Nimi, paikkakunta, (ammatti tai asema)
Euroopan unionille kuuluu se toimivalta, jonka jäsenmaat ovat sille luovuttaneet. On kuitenkin epäselvää ja tulkinnanvarista missä määrin talouspoliittista toimivaltaa on luovutettu unionille. Viime kädessä kiistat ratkaistaan Euroopan unionin peruskirjan mukaan EU:n tuomioistuimessa.
Tiukalla budjettikurilla tarkoitetaan tässä oikeudellisesti sitovia säädöksiä, joiden mukaan julkisen sektorin budjettialijäämälle tai velka-asteelle asetetaan suhdannepoliittisesta, työpoliittisesta tai hyvinvointipoliittisesta harkinnasta riippumattomia raja-arvoja.
Sopimuksen virallinen nimi suomeksi on: Sopimus talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta.
