Hallitus laskee saavansa rakennepaketilla 260 miljoonan euron säästöt kuntien menoja karsimalla ja noin 700 miljoonan säästöt kuntien tehtäviä muokkaamalla. YLE Uutisten mukaan Jyrki Katainen on todennut päätösten olevan vaikeita, samalla lisäten, että niitä ei voi jättää tekemättä.”Nyt voidaan vähän luottavaisemmin suhtautua Suomen tulevaisuuteen.” Vihreiden Ville Niinistö on samoilla linjoilla: ”Tulos osoittaa, että hallitus voi viedä maata kohti kestävää tulevaisuutta”. Oletuksena on, että mitä enemmän julkisia menoja leikataan, sen kestävämpi talous. Nyt ollaan vasta matkalla kestävyyttä kohti.
Osa päätöksistä on Kataisen mukaan konkreettisia, osa vaatii jatkovalmistelua. Onko rakennepaperin julkistamisen jälkeen aiempaa selvempää, mikä Suomen tulevaisuus tarkkaan ottaen on? Paperi noudattelee pääpiirteissään ja useimmissa yksityiskohdissaan sitä versiota Hetemäen paperista, joka toimitettiin esimerkiksi vasemmiston puoluevaltuustolle ennen marraskuun kokousviikonloppua. Muutamia säästökohteita – kuten vanhusten palvelupaikkojen vähentämistä ja hammastarkastusten harventamista – on nähdäkseni täsmennetty aiemmasta, mutta isot linjat ja useimmat yksilöidyt muutokset joko vastaavat aiempaa tai ovat edelleen valmisteilla. Hallituksen paperi näyttää pääosin luonnokselta, jossa on vain pelkkiä otsikoita, täsmennykset löytyvät muualta. Laajempi poliittisen talouden konteksti otetaan annettuna tai tulkitaan yksipuolisesti — ja omaa itseään vastaan kääntyvällä tavalla — vain kilpailukyvyn käsitteen kautta (katso avoin kirjeeni).
Jokainen voi painottaa ”rakenteiden” muuttamisesta haluamiaan puolia (sanan ”rakenne” merkitys on avoin ja epämääräinen, useimmiten sillä viitataan hallinnollis-teknisiin järjestelyihin tai julkispalveluiden karsimiseen, joskus taas yksityistämiseen ja kilpailun lisäämiseen). Alkuperäisen rakennepoliittisen ohjelman luonnostellut Martti Hetemäki toteaa, että ”hallitus on nyt valinnut kestävyysvajeen paikkaamisen linjan” ja korostaa kyseen olevan pitkästä prosessista: ”Ensin kestävyysvaje umpeen, sen jälkeen saadaan aikaa vajeiden hallittuun poistoon”. Katainen puolestaan korostaa, että jos ja kun nämä leikkaukset eivät riitä saamaan toivottuja vaikutuksia aikaan, lisää seuraa.
Monet kommentaattorit lehdistössä ovat kuitenkin jo ehtineet valitella konkretian puutetta ja sitä, että monilla hallinnollis-teknisillä järjestelyillä toivotaan lisättävän tehokkuutta, mutta tämä toive on perimmiltään pelkkä uskon asia, mitään tieteellistä tai muuta perustaa uskomukselle ei ole. Monta kertaa kyse on vain siitä mitä seikkoja laskelmissa otetaan huomioon: säästöt näyttävät sitä todennäköisemmiltä mitä lyhytjänteisempi, kapeampi ja sektorikohtaisempi tarkastelukulma on. Osin juuri tähän vaikutuksiltaan epävarmaan teknis-hallinnolliseen puoleen vetoaa myös hallituksessa istuva vasemmisto: ”Ei suuria leikkauksia. Hyvinvointivaltion kannalta tärkeä asiat säilyvät.” YLE Uutiset tiivistävät: ”Arhinmäen mukaan peruspalveluista huolehditaan”.
Kaikki osapuolet ovat osaltaan oikeassa. Hetemäki ja valtiovarainministeriön virkamiesten visiota mukailevat oikeistopuolueet kokoomuksesta RKP:hen ja vihreisiin voivat oikeutetusti suitsuttaa, että kestävyysvajeen käsite ja tarjonnan taloustieteen ideat määrittävät nyt tulevaisuuden suuntaa Suomelle. Kommentaattorit ovat puolestaan oikeassa siinä, että pakettia on prosessissa vesitetty ja monet teknis-hallinnolliset ”uudistukset” – niin hankaliksi kuin ne käytännössä monille organisaatioille voivat osoittautua – aiheuttanevat enemmän kustannuksia kuin säästöjä. Ja myös Arhinmäki on oikeassa: suomalainen hyvinvointivaltio ei lopu tähän ja peruspalveluista huolehditaan. Viimemainittu selittyy kategorioiden luonteella. Tukka voi henkilöllä harventua reilustikin ennen kuin on syytä alkaa puhua kaljuudesta, siis vaihtaa kategoriaa.
Rakennepaperin perusajatus on, että sanktioiden ja kannustimien avulla yritetään vivuta ihmisiä tehokkaampaan toimintaan ennen kaikkea yksityisen markkinatalouden kentällä. Jos vähän kärjistää, esimerkiksi työttömyys johtuu työttömien haluttomuudesta tehdä töitä; pakotteita pitää vahvistaa ja kannustimia parantaa. Mitä vähemmän rikkaat maksavat veroja, sen parempi taloudelle. Veroja vähentämällä kannustimia voidaan lisätä, mikä voi lisätä myös verotuloja pitkällä aikavälillä, jos ja kun talous saadaan kasvamaan.
Hetemäen ohjelma on yksi muunnelma näistä teemoista, uutuutena lähinnä kestävyysvajeen käsite, jolla viimeisen kymmenen vuoden ajan on ympäri Eurooppaa perusteltu käytännössä ja pääosin samaa linjaa, joskin esimerkiksi suhtautuminen verotukseen voi olla monimutkaisempaa. Kestävyysvajeen käsite on kotoisin 2000-luvun alun EU:sta ja on sittemmin levinnyt laajalle, Suomessa erityisesti VM:n aktiivisen ja aloitteellisen toiminnan ansiosta.
Lisäksi ohjelmassa luodaan kehysbudjetoinnin järjestelmä kuntataloudelle, minkä on tarkoitus vaikuttaa aina tästä eteenpäin. Tuottavuuden kasvua etsitään rajoittamalla kuntatyövoiman kasvua tilanteessa, jossa palveluiden kysyntä lisääntyy, eli tämä on suoraa jatkoa aiemmille julkistalouden tuottavuusohjelmille. Tuottavuutta ja toisaalta myös työn tarjontaa pyritään lisäämään standardeja ja koulutusvaatimuksia alentamalla. Kuinka ”kestävää” tällainen kehitys on lievästi sanoen kyseenalaista. Lisäksi paperi on ristiriitainen: vaikka yleisesti standardeja ollaan valmiita alentamaan, joidenkin koulutusta halutaan lisätä. Väärää suuntaa lieventää onneksi linjaton ja monimielinen lopputulos.
Puoluevaltuuston kokouksen puheenvuorossani päättelin, että ”normatiivisesta näkökulmasta ja omasta mielestäni päätöstä ei ole syytä lykätä, joskin on ymmärrettävää, että monet haluavat nähdä aivan lopullisen rakennepoliittisen esityksen ennen päätöksen tekemistä. Perusasetelma ja laajemmat prosessit ovat tiedossa, ja nyt myös rakennepoliittinen ohjelma alkaa olla useimpia yksityiskohtia myöten selvillä.” Seison viikon takaisen päätelmän takana – ja pidän edelleen Kataisen hallitusta epäonnistuneena kokeiluna. Tarvitaan suunnan muutosta.
