Yhdysvallat ja Euroopan unioni ovat asteittain kiristäneet pakotteita Venäjää vastaan. Joukko uusia EU-pakotteita Venäjää vastaan astuu tänään torstaina 31.7.2014 voimaan. Niin sanotut asiantuntijatkin näyttävät iloisesti kommentoivan näitä sanktioita, mitä ilmeisimmin edes tuntematta alan tutkimusta tai kansainvälisten pakotteiden historiaa.
Taloudelliset sanktiot ovat yksi tutkituimpia aiheita kansainvälisissä suhteissa. Tutkimusten tulokset voi tiivistää näin:
(1) Yleisesti ottaen sanktiot eivät toimi, ja silloin harvoin kuin toimivat, niiden vaikutusta on vaikea erottaa muiden tekijöiden vaikutuksesta.
(2) Jos sanktioilla on merkittäviä taloudellisia vaikutuksia, ne vaikuttavat negatiivisesti myös pakotteiden kohteena olevan maan terveydenhuoltoon ja ylipäänsä sen kansalaisten perusihmisoikeuksiin.
(3) Sanktioiden tarkoittamattomat vaikutukset ovat usein merkittävämpiä kuin niiden tarkoitetut vaikutukset.
Joskus pakotteiden soveltamisen jälkeen tapahtuu muutos tarkoitettuun suuntaan (esimerkiksi Etelä-Afrikka ja Rhodesia luopuivat lopulta pitkällisen kamppailun jälkeen apartheidista), mutta silloinkin on kiistanalaista missä määrin se ollut edes osittain pakotteiden ansiota. Pahimmillaan pakotteita on sovellettu vuosikymmeniä ilman toivottua vaikutusta. Esimerkiksi käy amerikkalaisten saartama Kuuba.
Laajat sanktiot yhtä pienehköä maata vastaan ovat usein saaneet aikaan inhimillisen katastrofin. Irakin yli puoli miljoonaa ennenaikaista kuolemaa Persianlahden II sodan jälkeisenä kautena (1992-2003) lienee tunnetuin tapaus. Tutkimusten mukaan sama on jossain määrin toistunut jokseenkin aina kun sanktiot ovat olleet laaja-alaisia ja vaikuttaneet merkittävästi maan talouteen. Nämä vaikutukset ovat samankaltaisia kuin sodan vaikutukset siviiliväestöön.
Talouspakotteiden vaikutus edellyttää kietoutumisen maailmantalouden keskinäisriippuvuuksien verkostoon. Pakotteiden tyypillisenä tarkoittamattomana vaikutuksena on omaehtoisuuden lisääminen ja kauppakumppanien vaihtaminen. Viime aikoina tämä on usein tarkoittanut Kiinan aseman vahvistumista. Pakotteet ovat osaltaan nopeuttaneet kehitystä, jossa maailmantalous kiertyy yhä enemmän Kiinan ja muiden BRICS-maiden ympärille.
Mitä vaikutuksia Venäjään kohdistetuille pakotteilla sitten on? Toivottua muutosta Ukraina-politiikassa tuskin on odotettavissa. Monet oletetut vaikutukset ovat pelkkää toiveajattelua (esimerkiksi korvaavia rahoituslähteitä löytyy helposti, ja Venäjällä on myös oma keskuspankki päinvastoin kuin euromailla), mutta siinä määrin kuin pakotteilla todella on negatiivinen vaikutus Venäjän talouteen, kärsimään joutuvat luultavasti eniten kaikkein heikoimmassa asemassa olevat.
Venäjä irtautuu ainakin osin EU/USA-akselin keskinäisriippuvuuksista ja korvaa ne BRICS-yhteistyöllä ja muilla taloudellisilla suhteilla. Tällä on vaikutuksia myös Suomeen. Venäjä voi myös lisätä omavaraisuuttaan joillakin tärkeillä alueilla. Samalla maailmantalouden painopisteen siirtyminen vanhaan ”keskiseen valtakuntaan” (Kiinaan) kiihtyy edelleen.
Kaikkein huolestuttavin tarkoittamaton vaikutus on kuitenkin se, että pakotteet ajavat Venäjän johtoa tilanteeseen, jossa päättää käyttää estotta asevoimiaan ratkaistakseen itäisen Ukrainan konfliktin edukseen nopeasti. Näin se välttäisi konfliktin pitkittymisen ja säilyttäisi maineensa myös omien kansalaistensa silmissä.
Kannattaa myös muistaa, miten Venäjällä tulkitaan Ukrainan konfliktia. Nationalistiset ja venäläis-ortodoksisen sivilisaation ykseyttä korostavat opit ovat yhä enemmän vallalla niin Moskovassa kuin koko Venäjällä. Ukrainan venäjänkielinen osa on se paikka, mihin rajaviiva Naton ja EU:n laajenemiselle kohti Moskovaa on nyt pantu. Taustalla on myös pitkäkestoinen ja johdonmukainen lännen kaksinaismoralismin kritiikki: länsi uskoo saavansa tehdä sitä minkä kieltää muilta.
Miltä pakotteet näyttävät tällaisesta tulkintakehikosta käsin? Vertauksen vuoksi kuvitellaan Jouko Suomalainen, joka on varma siitä, että hänen naapurinsa on syyllistynyt rikokseen. Naapuri puolestaan on vakuuttunut siitä, että Jouko se vasta rikoksia onkin tehnyt. Kun Jouko päättää rangaista naapuriaan, naapuri luonnollisesti kostaa samalla mitalla takaisin. Kierre on valmis. Missään vaiheessa ei käydä puolueetonta oikeudenkäyntiä kummankaan osapuolen syyllisyydestä.
Jos ja kun konflikti vain jatkuu ja epäoikeudenmukaisiksi koetuilla pakotteilla kuitenkin on vaikutusta Venäjällä, jotain on tehtävä. Kaiken perusteella Putin ja hänen hallintonsa ei voi peräytyä itäisestä Ukrainasta (ja Krimiltä) menettämättä kasvojaan. Mitä vaihtoehtoja jää jäljelle? Pahoin pelkään, että Putinin ”perusvenäläinen” (persve) linjaus on käyttää suoraa pakottavaa voimaa umpikujan murtamiseksi. Haluaako EU riskeerata sodan Venäjää vastaan? Entä USA?
EU:n omaksuma (mutta epäjohdonmukaisesti soveltama) politiikka on, että pakotteiden tarkoitus ei ole rangaista vaan saada positiivisia muutoksia aikaan. Tässä tapauksessa on kuitenkin vaikea nähdä, että pakotteilla olisi muuta tarkoitusta kuin nimenomaan rangaista – ihan samassa mielessä kuin Jouko Suomalainen päättää rangaista naapuriaan rikoksesta, jonka hän uskoo tämän tehneen.
Tällainen taannehtiva moraalinen kehitys on vaarallista.
Heikki Patomäki
