Helsingissä vasemmiston listalle on ollut tarjolla niin paljon hyviä ehdokkaita, että piti järjestää jäsenäänestys eduskuntavaalien ehdokkaista. Tulokset vahvistettiin julkisesti tänään perjantaina 17.10. Onnekkaasti tulin valituksi listalle mukaan. Tässä lyhyesti miksi haluan olla mukana.
* * * *
Eurovaalien jälkeen oli pienen miettimistauon paikka. Vaalit söivät valtavasti aikaa ja energiaa, rahaakin. Jouduin käyttämään kesän joka ikisen päivän rästiin jääneiden kirjoitus- ja tutkimustöiden tekemiseen. Eurovaalit olivat voitto vasemmistolle niin Suomessa kuin Euroopassa, mistä olen iloinen ja ylpeä. Suurta EU-muutosta emme silti saaneet aikaan – ja myös henkilökohtaisesti olin hieman pettynyt tulokseen.
Toisaalta jo eurovaalikampanjan aikana osallistuin aktiivisesti talous- ja työllisyyspoliittisen työryhmän työhön ja aloin työstää ideaa suuresta suomalaisesta julkisten investointien ohjelmasta. Talouspolitiikan suunta on käännettävä.
Vasemmistolla on kaikki mahdollisuudet tehdä talouspolitiikasta eduskuntavaalien ykkösaihe. Muille puolueille tilanne voi olla kiusallinen, koska ne ovat sitoutuneet kurjistavan talouspolitiikan jatkamiseen. Vasemmistolla on nyt tarjota toimiva vaihtoehto. Viimeisten kuukausien ja viikkojen palaverien ja kommenttikierrosten jälkeen tuo vaihtoehto alkaa olla yhä paremmin yksilöity ja läpimietitty. Iskulauseena on: ”investoidaan ja kaapataan rakenneuudistus!”.
Samalla kun kehitämme positiivisia vaihtoehtoja, tarvitaan voimia myös uusien yhtiövaltasopimusten ja muiden yhteiskunnallisten huononnusten estämiseen. On esimerkiksi elintärkeää, että vasemmisto tukee aktiivisesti TTIP:n ja CETA:n vastaista kansanliikettä.
Alexander Stubb, joka on hehkuttanut TTIP:tä joka käänteessä, on vienyt nykyhallituksen politiikkaa monta askelta oikealle. Hetkittäin Stubb on luvannut sellaista talouspolitiikkaa, joka romahduttaisi koko Suomen nopeasti (kaikkein rikkaimpia tietenkin lukuun ottamatta).
Toivon Stubbin hallitukselle lyhyttä ikää ja nopeita hautajaisia myös ulkopoliittisista syistä. Stubb edustaa amerikkalaisten uuskonservatiivien mustavalkoista maailmankuvaa. Vaikka Tuomioja ja Niinistö ovat jonkin verran onnistuneet tuomaan järkeä ja ymmärrystä suomalaiseen diplomatiaan, paljon enemmän tarvitaan – ja Stubb ja kokoomus on saatava hallituksesta ulos.
Jos haluamme edistää Kekkosen linjan vapauttavaa puolta nykyisessä maailmanjärjestyksessä, emme voi ummistaa silmiämme siitä, miten länsi itse on taantunut yhteiskunnallisessa kehityksessään, ja miten yksipuolisesti lännen näin taantuneita arvoja ja intressejä on maailmassa ajettu viimeisen 20 vuoden ajan.
On osattava katsoa hetkittäisten konfliktien ja vastakkainasettelujen taakse, kuten myös presidentti Kekkonen parhaimpina hetkinään teki. Paljon on kiinni EU:n kehityksestä, mutta ennen kaikkea tarvitsemme nykyistä paljon toimivampia, oikeudenmukaisempia ja demokraattisempia globaalin hallinnan järjestelmiä.
Tällaiset tavoitteet voivat tuntua kaukaisilta siinä maailmassa, jossa yksi jos toinenkin asia lähellä oleva asia tuntuu karkaavan demokraattisten käytäntöjen ja menettelytapojen ulottumattomiin. Elämme taannehtivan kehityksen aikaa, mutta olen vakuuttunut, että se on vain historian välivaihe. Yhteisen oppimisen suunta on selvä: tulevaisuus on vihreän globaalin vasemmiston.
Olisi helppo päättää postaukseni tähän iskulauseeseen (ja vielä laittaa huutomerkki! perään), mutta pari ensiarvoista asiaa on pakko mainita ennen lopetusta.
Ensinnäkin: sote- ja kuntauudistus on sekasotku. Vaikka yritykset viedä kaikki mahdollinen kilpailullisten yksityisten markkinoiden piiriin saataisiin estettyä, ja parempia periaatteita kirjattua, niin tässä on koko ajan iso riski. Pöydällä on niin monta asiaa yhtä aikaa, että jopa hyvää tarkoittava ja asioita huolellisesti seuraava osallistuja voi huomaamattaan hyväksyä sellaisia asioita, jotka myöhemmin paljastuvat isoiksi muutoksiksi, avaten tien uusille uusliberaaleille huononnuksille.
Yksi perusperiaate on, ettei koskaan pidä tehdä asioista tarpeettoman monimutkaisia. Mitä yksinkertaisempi ja ymmärrettävämpi rakenne, sitä toimivampi se myös todennäköisesti on. Tämä on tärkeää myös demokratian kannalta. Monimutkaistaminen johtaa helposti siihen, että syntyy yhä kasvava työnjako ja kuilu eliitin ja hallittavien välillä. Samaan suuntaan vie myös se, että edustuksellisuudesta tulee moniportaista tai välillistä. Se vähentää sekä suhteellisuutta että tili- ja vastuuvelvollisuutta.
Sote- ja kuntauudistus pitää jättää seuraavalla hallitukselle ja eduskunnalle. Tulen omalta osaltani tekemään kaikkeni saadakseni turhan hallinnollisen myllerryksen minimoitua ja puolustaakseni yksinkertaisuutta ja demokratiaa myös paikallisesti. Lisäksi usein pieni on kaunista – suurtuotannon edut pätevät vain joillakin alueilla.
Senaattori Cato (234–149 eaa) päätti jokaisen puheensa Rooman senaatissa lauseeseen: Carthago delenda est. ”Kartago on tuhottava.” Senaattori Catossa ei ole muuta ihailtavaa (Kartagon tuhoaminen oli rikos) kuin hänen periksi antamattomuutensa – ja se, että hän lopulta onnistui tavoitteessaan.
Minulla ei ole Caton tavoin pakkomiellettä vain yhdestä asiasta mikä pitää saada muutettua. Haluaisin esimerkiksi ehdottomasti perua vuoden 1993 ison verouudistuksen, jossa eriytettiin toisistaan pääoma- ja ansiotulojen verotus. Kaikki tulot pitää ilman muuta saada samalle viivalle ja vahvasti progressiivisen verotuksen piiriin. Tarvitaan myös globaalia pääomaveroa.
Vuoden 2009 yliopistolaki on näin ollen vain yksi asia monien joukossa, mutta sen muuttaminen on silti aivan erityisen tärkeää. Yliopiston täytyy olla vapaa ja itsehallinnollinen, jotta se voi edistää yhteiskunnallista oppimista kaikilla aloilla, ja yhteiskunnallisen oppimisen rakenteellisia edellytyksiä, demokratiaa.
Yhteiskunnallisen oppimisen tehtävä on edistää paitsi hyödyllisiä asioita niin myös demokratiaa ja tasa-arvoa. Vapaassa ja demokraattisessa yhteiskunnassa useimpien asioiden oppiminen on helpompaa.
Näistä syistä olen tosissani vasemmiston ehdokaslistalla, toivoen, että kolmas kerta toden sanoo. Varsinainen kampanja käynnistyy vuodenvaihteessa, heti kun Suomen talouspolitiikan tulevaisuus on julkaistu ja kaikkein kiireisimmät muut työt hoidettu riittävässä määrin. Tervetuloa mukaan!
Heikki Patomäki
