Media ja raha ohjaavat näitäkin vaaleja. Media nostaa esille ja kehystää poliittisia vaihtoehtoja ja luo kuvaa siitä, mikä on uskottavaa ja mikä ei.
Esimerkiksi tiukan menokurin talouspolitiikkaa on useimmissa medioissa rummutettu itsestään selvänä tai ainoana järkevänä talouspolitiikkana ties kuinka pitkään. Ei tarvitse kuin katsoa YLE:n tai MTV:n uutisia tai lukea Hesarin pääkirjoituksia, niin tietää mistä puhun.
Melkein voisi väittää, että Euroopan komission ja VM:n virkamiehet, EK, Keskuskauppakamari, Sitra ja muut lobbausjärjestöt ovat median aktiivisella tuella luoneet kaikkien puolueiden talouspoliittisen ohjelman – vasemmistoa lukuun ottamatta. Muutama taloustieteilijä on tuonut säröjä tähän yksimielisyyteen.
Media nostaa esille joitakin ehdokkaita, mutta myös luo skandaaleita, jotka syövät toisten ehdokkaiden kannatusta ja uskottavuutta. Vaalikaranteeni on valikoivaa: joistakin ehdokkaista tehdään koko aukeaman juttuja, kun taas useimmat ehdokkaat eivät saa edes kirjoituksiaan läpi yleisönosastoon.
Myös kampanjarahalla on suuri merkitys. Vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen kävin läpi vaalirahoituksen merkitystä. Ehdotin vaalitutkimusta tekeville kollegoilleni asian tarkempaa selvittämistä. Tutkimusta kuitenkin vaikeuttaa se, että vaalirahoituksesta on vain hajanaista tietoa niiden osalta, jotka eivät tule valituksi.
Omien havaintojeni pohjalta päättelin, että eduskuntaan on hyvin vaikea päästä, jollei vaalibudjetti ole vähintään 30,000 euroa. Tämä pätee myös vasemmiston ehdokkaisiin. Vuonna 2011 harvoja poikkeuksia näyttivät olevan lähinnä ne, joilla on tunnetut ja suositut mediakasvot, sekä ne, jotka nousivat eduskuntaan perussuomalaisten ”jytkyn” imussa. Korrelaatio vaalibudjetin suuruuden ja läpimenomahdollisuuksien välillä näyttäisi olevan erittäin vahva.
Vaikka uusi vaalirahoituslaki asettaa ylärajat puolueiden ja ehdokkaiden vastaanottamille lahjoituksille, sitä on periaatteessa mahdollista kiertää esimerkiksi perustamalla yhä useampia tukiyhdistyksiä. Suurin osa tuesta tulee yrityksiltä ja erityisen varakkailta kansalaisilta. Erityisesti kokoomuksen (ja RKP:n) ehdokkaat saavat laajamittaista tukea yrityksiltä ja niiden yhteenliittymiltä. Myös keskusta saa paljon vaalirahaa, mutta sen lähteet eivät ole yhtä näkyvillä. Sosiaalidemokraattien ja vasemmiston ehdokkaiden vaalirahoitus on perinteisesti tullut paljolti ammattiliitoilta, mutta tämä tuki on tietääkseni ollut vähenemään päin.
Median ja rahan valta luovat myös itseään vahvistavia prosesseja. Ne, joiden läpimenoa pidetään todennäköisenä, houkuttelevat muita enemmän rahoittajia. Tämä pätee myös yksilöihin puolueiden sisällä. Juha Sipilästä ja keskustasta on jo aikoja sitten leivottu mediassa seuraava hallituksen muodostaja, mikä on omiaan myös houkuttelemaan rahaa ja tukijoita.
Myös gallupien luotaama ”yleinen mielipide” on aktiivinen osapuoli näissä prosesseissa. Mielipidetiedusteluja ei voi suoraan kontrolloida, mutta epäsuorasti media ohjaa niitä kehystämällä, nostamalla esiin ja valikoimalla asioita ja ihmisiä. Mielipidetiedustelujen tulokset puolestaan ohjaavat kansalaisten mielipiteitä.
Vaalien alla julkaistaan gallup-ennakointeja paitsi puolueista niin myös ehdokkaista. Myös tällainen ”ennustaminen” muokkaa äänestäjien valintoja. Ennusteesta tulee helposti itseään toteuttava. Kyselyiden tekijät ja media ottavat itselleen merkittävää valtaa vaikuttaa vaalien lopputulokseen myös tätä kautta.
Hesari julkaisi lauantaina 4.4. listan Helsingin vaalipiirin suosituimmista ehdokkaista. Marko Junkkeri toteaa kainalokirjoituksessaan, että ”puolueet eivät kyselystä pidä”. ”Niiden mielestä se lannistaa kyselyssä huonosti menestyneiden ehdokkaiden vaalityötä”. Tämä ei kuitenkaan ole ainoa ongelma. Koska ihmiset eivät halua äänensä ”menevän hukkaan”, monet heistä äänestävät mieluiten ehdokkaita, joilla uskovat olevan parhaat läpimenon mahdollisuudet. HS (ja media ylipäätään) vaikuttaa vahvasti vaalitulokseen myös tällaisten kyselyjen kautta.
Vetoan äänestäjiin: osoittakaamme, että rahan ja median vallalla on rajat, ja että Hesarikin voi olla väärässä; äänestäkäämme itsenäisesti ja omaehtoisesti!
Vaalien jälkeen lainsäädäntöä on muutettava niin, että rahan ja median valtaa yli demokraattisten vaalien saadaan reippaasti vähennettyä.
Heikki Patomäki
