Olli Rehnin mukaan Irlanti on hyvä esimerkki siitä, että troikan talousohjelma toimii. Koska en eilisessä paneelissa saanut mahdollisuutta vastata Rehnille, teen sen nyt.
Eilisessä Ulkopoliittisen instituutin ulko- ja turvallisuuspoliittisessa paneelissa keskityttiin sotilaallisiin uhkiin, Venäjään, Natoon ja EU:n yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Panelistien protestit ja yleisökysymykset saivat lopulta kysymyksenasettelua laajenemaan kohti ulkopoliittista aloitteellisuutta ja kaikille yhteisiä globaaleja kysymyksiä, jopa maailmantalouden hallintaa.
Ukrainan konfliktin yhteydessä ja muutoinkin keskustelu sivusi myös eurokriisiä ja troikan ajamaa talouspolitiikkaa (säästöt, leikkaukset ja yksityistäminen). Tässä yhteydessä Olli Rehn taas kerran väitti, että ”troikan ajama talousohjelma kyllä toimii”. Rehnin mukaan Irlanti on hyvä esimerkki siitä, että ohjelma toimii, kunhan se vain pannaan kunnolla toimeen, kun sen sijaan Kreikan ja Espanjan ongelmat johtuvat ennen muuta talouskuurin puutteellisesta toimeenpanosta.
Pyysin paneelissa puheenvuoroa vastatakseni Rehnille, mutta aikataulu oli tiukka ja kysymykset tarkkaan ohjelmoituja, eikä spontaanille väittelylle annettu tilaa. Niinpä vastaan tässä blogissa.
Rehnin kommentti osoittaa, että edelleenkään ei ole tapahtunut oppimista eurokriisistä ja sen syistä. Monet varmasti vielä muistavat Paul Krugmanin hyökkäyksen talouskomissaari Rehniä vastaan helmikuussa 2013. Krugman puhui talouden torakka-ajatuksista. ”Ajatuksista, jotka haluat huuhtoa pois, mutta jotka tulevat aina takaisin.” ”Rehn on luvannut hyviä tuloksia säästölinjasta vuosien ajan muuttamatta retoriikkaansa lainkaan siitä huolimatta, että työttömyys koko ajan kasvaa.” Rehnin usko vaikuttaa yhä edelleen horjumattomalta.
Rehnin kannattamaa politiikkaa on nyt noudatettu EU:ssa jo viiden vuoden ajan (taustalla on pidempi uusliberalisoinnin aalto, mutta sivuutan sen tässä). Mikä on tulos? Työttömyysaste euroalueella nousi jo lähtökohtaisen korkeasta kymmenestä prosentista kahteentoista prosenttiin. Viimeisen vuoden aikana työttömyys on hivenen laskenut, mutta se on edelleen 11,5%. Unionin tapa laskea työttömyys aliarvioi ongelmaa. Suomen työministeriön menetelmällä euroalueen työttömyysaste olisi luokkaa 16-17%.
Mitä sitten on tapahtunut talouskasvulle ja julkiselle velalle? Koko EU:n bruttokansantuote on edelleen alle vuoden 2008 tason ja euroalueella talouskehitys on ollut vielä heikompaa kuin muualla EU:ssa. Merkittävän sisäisen ja ulkoisen devalvoitumisen ansiosta vienti on alkanut vetää muualle maailmaan, mutta se näkyy vain heikosti EU:n talouskasvuluvuissa 2014-15. EU on ajautunut deflaatiokierteen partaalle ja siksi EKP on päättänyt käynnistää mittavan rahanpainamisohjelman. Raha suunnataan kuitenkin rahoitusmarkkinoille.
Velkasuhde on huonontunut joka vuosi: euroalueen julkisen velan kokonaisaste oli 80% vuonna 2009, nyt se on noin 95% BKT:sta. Nämä kaikki ovat kokonaislukuja. EU:n ja euroalueen sisällä on kuitenkin suuria eroja. Euroopan teollisuus on keskittynyt yhä enemmän Saksaan, jonka kasvu- ja työllisyysluvut ovat ihan kohtuullisia ja parempia kuin useimmissa EU-maissa. Silti myös Saksan velkaantuminen on lisääntynyt. Kun julkiset takaukset ja kumppanuudet lasketaan mukaan, Saksan bruttovelka-aste on jopa 145% BKT:sta.
Rehnin kommentti Irlannin menestyksestä perustuu vuoden 2014 nopeaan melkein viiden prosentin BKT-kasvuun (tosin tuo kasvu on epävakaata ja hidastumassa). Mistä Irlannin äkkiä katsottuna suotuisa kehitys johtuu? Krugmanin toinen artikkeli antaa merkittävän vihjeen. Krugman viittaa Paul De Grauwen ja Yuemei Jin kaavioihin, jotka osoittavat vahvan korrelaation: mitä enemmän säästöjä ja leikkauksia, (i) sitä negatiivisempaa talouskehitys ja (ii) sitä nopeampaa velkaantuminen. Kaavioista käy ilmi, että Irlannissa leikkaukset olivat vähäisempiä kuin Kreikassa tai Portugalissa.
Muitakin eroja on. Irlannissa velan lähtötaso oli erittäin alhainen (25%), sittemmin se on noussut yli 120%:n, mutta edelleen merkittävästi alle Kreikan tason. Irlanti saa taas velkaa erittäin edullisesti. Silti Irlannin investoinnit ovat edelleen 20% vähäisemmät kuin vuonna 2008. Irlannin nousu johtuu siitä, että maan talous on rakennettu veroparatiisiksi varsinkin amerikkalaisille suuryhtiöille, jotka vievät tuotantoaan Yhdysvaltoihin, Britanniaan, Kiinaan ja muihin maihin, jotka eivät ole suoraan riippuvaisia euroalueella noudatetusta talouspolitiikasta. Irlannin viennin suhde kansantuotteeseen on yli 100%, kun muissa EU-maissa se on tyypillisesti noin 40%.
Myös Irlannin yksityinen velkaantuminen on pysynyt erittäin korkealla tasolla. Lisäksi kriisin seurauksena eriarvoistuminen koki dramaattisen käänteen Irlannissa. Köyhyys on lisääntynyt merkittävästi ja maasta on tullut kertaheitolla yksi EU:n eriarvoisimpia (kun se pitkään kulki vastavirtaan ja onnistui pienentämään gini-kerrointa).
Euroalueen ja koko EU:n kehitys 2014-15 ei edelleenkään tue Rehnin väitettä, että troikan talouskuuri toimisi Euroopassa. Edes Irlanti ei ole positiivinen poikkeus missään laajemmassa katsannossa. Irlannin alhainen yhtiövero (12,5%) kertoo siitä miten maa on pyrkinyt menestymään verokilpailulla kohti pohjaa, muiden maiden kustannuksella.
Irlannin jatkuva kietoutuminen velkaan, alhainen investointitaso ja epävakaa kasvu paljastavat, mitä vaikutuksia finansialisaatiolla on. Viimein köyhyyden ja eriarvoistumisen lisääntyminen viittaavat siihen, että nykyinen kasvu ei ole sosiaalisesti kestävällä pohjalla. Irlanti on siis huono esimerkki.
Suomen itse-kurjistaminen, Kreikan yksipuolinen syyttely ja Irlannin pitäminen positiivisena esimerkkinä kumpuavat samasta ideologiasta.
Ilman mitään järkevää syytä keskusta on nousemassa pääministeripuolueeksi ja Rehn tähdännee johonkin keskeiseen ministeritehtävään. Koska oppimista ei näytä tapahtuneen, sama itsensä ja muiden kurjistaminen jatkunee myös seuraavalla hallituskaudella, ainakin mikäli Rehnistä riippuu.
Heikki Patomäki
