Globaalin poliittisen puolueen perusidean voi tiivistää yhteen kappaleeseen. Puheenvuoroni ”A World Political Party: The Time Has Come” alkaa tällaisella tiivistelmällä, vetoomuksella maailmanlaajuisen yhteistoiminnan ja uuden poliittisen toimijuuden puolesta. Maailmantalouden yhteenkietoutuminen on kaikkien tiedossa. Globaali rahoituskriisi 2008-9 ja eurokriisi ovat tästä oivallisia esimerkkejä. Edessämme on silti vieläkin akuutimpia ongelmia. Atomitutkijoiden ”tuomiopäivän kello” on vain kahta minuuttia vailla keskiyön, syynä holtittomuus ydinaseiden kanssa, kiihtyvä ilmastonmuutos ja uusien teknologioiden aiheuttamat riskit.
Maailmanpoliittisen puolueen perusidean voi tiivistää yhteen kappaleeseen näin. Yhteiset ongelmat edellyttävät yhteistoimintaa. Maailmantalous ja syvenevät globaalit riskit sitovat meitä yhteen, mutta ongelmien ratkaisemiseksi tarvittava poliittinen toimijuus puuttuu. Kestävä maailmanlaajuinen tulevaisuus edellyttää siirtymistä hallitsevista kansallisista myyteistä globaaliin maailmankuvaan. Samalla tarvitaan uusia instituutioita ja toimijuuden muotoja. Globaali poliittinen puolue olisi juuri oikeanlainen toimija edistämään tällaista muutosta. Vaikka maailmanpuolue ei toteudu hetkessä, se voi syntyä niistä aktivismin ja kokeilun aihioista, jotka ovat jo kehkeytymässä maailmanpolitiikan näyttämöillä. DiEM25-liike on tässä suhteessa aivan erityisen kiinnostava esimerkki. Se tarjoaa hyödyllisiä oppitunteja tulevaisuuden globaaleille puolueille. Vaikka muutoshakuisen maailmanpuolueen muodostamisen tiellä on isoja esteitä, toimimatta jättämisen riskit ovat valtavia – ja toisaalta menestyksen palkinnot voivat olla historiallisesti käänteentekeviä. Jos onnistumme selvittämään sotkumme, edessämme on uskomattomia mahdollisuuksia.
Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun esitän argumentin globaalin poliittisen puolueen puolesta. Vuosina 2005-7 osallistuin Katarina Sehm-Patomäen ja Marko Ulvilan toimittaman kirjan Global Political Parties tekemiseen. Vuonna 2008 julkaistiin Into-pamfletti Puolueiden kriisi, johon kirjoitin tekstin ”Mahdollisuuden taito – globaali puolueet?”. Suomeksi on saatavilla myös pidempi Peruste-lehdessä vuonna 2011 julkaistu artikkeli aiheesta. Kuten eri skenaarioissani noina aikoina ennakoin, 2010-luvun aikana maailmanpoliittinen tilanne on ajautunut yhä huonommaksi. Alter-globalisaatioliike on vaipunut lähes näkymättömiin ja esimerkiksi maailman sosiaalifoorumi on käytännössä tullut tiensä päähän. Kansallismielisyys ja muukalaisviha ovat nostaneet päätään melkein kaikkialla. Autoritääriset hallinnot tiivistävät otettaan, asevarustelukilpailu kiihtyy, muureja rakennetaan ja maailma on pikemminkin hajoamassa kuin yhdistymässä.
Onko uusimman puheenvuoroni ajoitus sitten huono? Esseeni sai suuren määrän kommentteja ja myös kritiikkiä monilta suuresti arvostamiltani ajattelijoilta, aktivisteilta ja tutkijoilta. Valikoima näistä julkaistiin eilen (14.2.) GTI:n sivuilla. Kommentaattoreista varsinkin Richard Falk epäilee, että ehdotukseni tulee samanaikaisesti sekä liian myöhään että liian aikaisin. Toisen maailmansodan ja kylmän sodan loppumisen hetket olivat paljon suotuisimpia tällaisille ideoille. Toisaalta tulevaisuudessa tulee uusia edistyksellisiä hetkiä.
Meillä ei kuitenkaan ole varaa odottaa seuraavaa äkillistä käännettä tai katastrofia. Ongelma on myös siinä, että kansallismielinen oikeisto yleensä tukee – osittaisia poikkeuksia toki on – uusliberalismin ja eriarvoisuuden edelleen syventämistä. Jollei demokraattinen vasemmisto pysty tekemään merkittäviä uusia aloitteita, politiikan asialista määräytyy muualla. Tehtäväksi jää vain hidastaa alaspäin menoa, tasoittaa pahimpia kuoppia ja muistuttaa järjen olemassaolosta. Sellainen ei riitä!
Tarvitaan proaktiivista politiikkaa, jonka täytyy heijastaa uuden aikakauden, antroposeenin olosuhteita. Elämme keskellä uuden aikakauden kaoottista alkuvaihetta. Tämä vuosisata on ratkaisevan tärkeä planeettamme historian ja tulevaisuuden kannalta. Nyt kehkeytymässä oleviin aktivismin ja kokeiluiden aihioihin pitää tarttua ja uusia, kauas tulevaisuuteen tähyäviä aloitteita pitää uskaltaa tehdä.
Vastauksessani kommentteihin teen selväksi minkälaista puoluetta ajan ja miten näen sen suhteen maailman moninaisuuteen. ”Ehdotan, että perustamme demokraattisen sosialistisen maailmanpuolueen. Samalla uskon kuitenkin, että moniarvoisessa ja ei-eurokeskeisessä maailmassa tulee olemaan myös muita sisällöllisiä ihanteita, joiden ympärille tulevaisuuden maailmanpolitiikka pyörii.”
Heikki Patomäki
