Sotien laajeneminen on luonut ennennäkemättömän vaarallisen maailmantilanteen. Hallituksilla on perustava velvollisuus turvata rauha ja ratkaista aseelliset konfliktit. Myös Euroopalla on vastuu etsiä tapoja lopettaa alueellaan käynnissä oleva sota – Venäjän ja Ukrainan välinen sota. [Tämä vetoomus julkaistiin ensin Corriere della Serassa (yksi Italian vanhimmista ja luetuimmista sanomalehdistä) ja ilmestyi useissa eurooppalaisissa lehdissä seuraavina päivinä. Se on nyt julkaistu myös suomeksi Ydin-lehden numerossa 2/2024; käännös HP.]
Kaksi vuotta Venäjän hyökkäyksen jälkeen Ukrainan ja Venäjän välinen sota on eräänlaisessa pitkittyneessä umpikujassa, johon kuuluu jatkuva riski sotatoiminnan laajenemisesta ja syvenemisestä. Huolimatta hyökkääjän alkuperäisistä tavoitteista tai uhrien oikeutetusta vastarinnasta, rationaalinen ymmärrys nykytilanteesta voisi saada molemmat osapuolet tunnustamaan, että he eivät tule saavuttamaan kaikkia tavoitteitaan. Euroopalla on vastuu osallistua sodan pysäyttämiseen ja mahdollisimman oikeudenmukaisen ratkaisun edellytysten kehittämiseen.
Ukrainan ja Venäjän välisen sodan mahdollinen ratkaisu alkaa siitä, että molemmat osapuolet neuvottelevat keskenään joko suoraan tai välittäjien kautta tulitauosta, asetoimituksista, alueellisesta koskemattomuudesta tai kestävästä rauhanomaisesta ratkaisusta.
Kolmannet osapuolet – erityisesti Turkki – ovat aiemmin yrittäneet saada molemmat osapuolet neuvottelupöytään, mutta tuloksetta. Paavi Franciscus pyysi 9.3.2024 neuvottelujen aloittamista. Nyt, kesäkuun 2024 Europarlamenttivaalien aattona, meillä on mahdollisuus nostaa tarve lopettaa sota Euroopan unionin asialistalle.
Ukrainan sodan myötä EU-maat ovat laajentaneet sotilaallista toimintaansa monilla alueilla – tutkimuksessa, tuotannossa, aseiden siirroissa, ja tekemällä erilaisia puolustus- ja turvallisuusaloitteita. EU:n hallitukset ovat olleet enenevässä määrin mukana toimittamassa Ukrainalle yhä tehokkaampia aseita, tiedustelupalvelua ja taloudellista tukea. Eskaloitumisen riski on hälyttävä. Konfliktin laajeneminen voi joissain tilanteissa johtaa suoriin yhteenottoihin Venäjän ja Euroopan Nato-maiden välillä. Venäjän, Yhdysvaltojen, Ranskan ja Ison-Britannian ydinaseet Euroopassa lisäävät dramaattisesti tällaisten kehityskulkujen vaarallisuutta.
EU ja Euroopan hallitukset ovat toistaiseksi kieltäytyneet edesauttamasta Ukrainan ja Venäjän välisen sodan lopettamista neuvottelujen kautta. Nyt kun europarlamenttivaalikeskustelut ovat käynnissä, kysymys neuvotteluista ja EU:n mahdollinen aloite sodan lopettamiseksi olisi otettava ehdokkaiden, poliittisten puolueiden ja hallitusten asialistalle – paavi Franciscuksen hartaan kehotuksen mukaisesti.
Seuraavan Euroopan parlamentin tulisi kutsua koolle selvitystyötä tekevä konferenssi, jossa molemmat osapuolet ovat mukana, ja aloittaa keskustelu mahdollisista rauhaa ja turvallisuutta koskevista järjestelyistä Euroopassa Ukrainan sodan jälkeen. Tällaisten neuvottelujen tavoitteita voisivat olla konfliktialueiden elinolosuhteiden inhimillistäminen, luottamuksen jälleenrakentaminen, jännitteiden ja väkivallan lieventämiseen tähtäävien toimien ehdottaminen sekä sodan pysäyttämiskeinojen tutkiminen. Tulevaisuuden näkymiin tulee kuulua ihmisoikeuksien suojelu, turvallisuustakuut, talouden jälleenrakentaminen sekä etääntyminen radikaalista nationalismista ja militarismista.
Voisi olettaa, että ne kuusi miljoonaa ukrainalaista ja miljoona venäläistä, jotka ovat jättäneet kotimaansa sodan alkamisen jälkeen, suhtautuisivat myönteisesti tällaisiin pyrkimyksiin. Olisikin tärkeää, että EU-maissa asuvat Ukrainan ja Venäjän kansalaisten ryhmät tukisivat näitä pyrkimyksiä. Myös eurooppalaiset kansalaisjärjestöt voisivat olla prosessin aktiivisia osallistujia – näihin kuuluvat uskonnolliset instituutiot, yhteiskunnalliset järjestöt, solidaarisuus- ja rauhanryhmät, naisjärjestöt, nuorisoryhmät, yritysverkostot, ammattiliitot, tiedeverkostot, kulttuuri- ja urheilujärjestöt, mediajärjestöt. Prosessia voisivat tukea myös yksittäiset taiteilijat, kirjailijat ja intellektuellit. Haluaisimme nähdä tapahtumia, joissa vaaditaan ”neuvotteluja nyt!”, eurovaalikampanjoiden aikana. Alhaalta tulevan diplomatian toimet auttavat luomaan edellytykset tällaisille neuvotteluille myös Ukrainassa ja Venäjällä.
Missään ei ole kirjoitettu, että rauha tai yhteinen turvallisuus olisivat vain hallituksien asia. Ihmiset – esimerkiksi kansalaisina ja äänestäjinä – ovat lopulta niitä, jotka voivat suostua sotaan tai pyrkiä ylläpitämään rauhaa.
Allekirjoittajat:
Luciana Castellina, entinen Euroopan parlamentin ja Italian parlamentin jäsen
Colin Archer, Kansainvälisen rauhantoimiston entinen pääsihteeri
Peter Brandt, uuden historian emeritusprofessori, Fern-Universität Hagen
Donatella della Porta, valtiotieteen professori Scuola Normale Superiore, Firenze
Tapio Kanninen, entinen YK:n poliittisten asioiden osaston politiikan suunnittelupäällikkö
Michael Löwy, yhteiskuntatieteiden emeritustutkimusjohtaja, CNRS, Pariisi
Gian Giacomo Migone, entinen Italian senaatin ulkoasiainvaliokunnan johtaja
Heikki Patomäki, maailmanpolitiikan professori, Helsingin yliopisto
Mario Pianta, talouspolitiikan professori Scuola Normale Superiore, Firenze
Carlo Rovelli, fysiikan professori, Université d’Aix-Marseille, yksi Global Peace Dividend Initiativen perustajista
Wolfgang Streeck, sosiologian emeritusprofessori, Max Planckin yhteiskuntatutkimusinstituutti, Saksa
