Monien muiden tavoin ennakoin Kiinan rahoituskriisiä jo 2008-9 kriisin yhteyteen. Vuoden 2009 IL-haastattelussa todettiin: ”Vuosi sitten Heikki Patomäki piti mahdollisena, että Kiina kokee pörssiromahduksen”.
Prosessien erilaiset kestot ja niiden yhteenkietoutuminen eritahtisella tavalla tekevät globaalien tulevaisuuksien ennakoinnista todella monimutkaista.
Tuleeko se lopulta nyt — kun Kiinan pörssit ovat syöksykierteessä — ja alkaako siitä se isompi maailmanlaajuinen romahdus ja lama, jonka piti alun perin tulla vasta 2010-luvun lopussa…? Ongelma on siinä, että maailma ei ole oppinut sen enempää 2008-9 kriisistä kuin sen jatkonäytöksestä, eurokriisistä.
Siksi olen jo vuosia pohtinut, että seuraavaksi on vuorossa uuden superkuplan kehittyminen ja sen puhkeaminen vuosikymmenen loppupuolella. ”Seuraava romahdus on niin suuri, että valtiot tuskin pystyvät siihen vastaamaan.”
Eurokriisi on venyttänyt maailmantalouden eeppistä taantumaa, samaan aikaan kun Kiinan rahoituskupla on viimeisen vuoden aikana saavuttanut aivan uudet mittasuhteet. Maailmanhistoria kiihtyy näiden prosessien yhdistyessä.
Yli 40% kiinalaisista yrityksistä on keskeyttänyt osakekaupan ilmeisesti sen vuoksi, että ne ovat käyttäneet omia osakkeitaan lainojensa takuina. Pelkona on, että kun osakkeiden arvot romahtavat, lainoista tulee katteettomia. Merkittävä osa lainoista on muutenkin sekundaa. Arvojen lasku pörssissä voi siten johtaa pankkikriisiin.
Laukaiseva tekijä on ehkä Kreikka ja eurokriisi, mutta rahoituksen mekanismit noudattelevat Hyman Minskyn teorioita siitä, miten kapitalistinen markkinatalous johtaa finansialisaatioon ja rahoituskriiseihin. Yksityisen ja spekulaatioon liittyvän velan määrän lisäys ja laadun huononeminen johtavat ensi systeemin kaoottisuuteen ja sitten jonkin laukaisevan tekijän jälkeen paniikkiin ja romahdukseen.
Globalisaation ja vuosikymmenien finansialisaatiokehityksen jälkeen kriisit leviävät nopeasti. Mikään maa tai maanosa ei ole suojassa niiden vaikutuksilta.
Lopuksi pari otetta puolisen vuotta sitten julkaistuista teksteistä:
Uusliberalismi Suomessa, 3.painoksen esipuhe. ”Kiinan yksityinen velkamäärä suhteessa BKT:hen on lisääntynyt 111 % vuoden 2007 jälkeen. Yleensä muutaman kymmenen prosentin lisäys on riittänyt johtamaan kriisiin. Laukaisevat tekijät voivat kuitenkin löytyä Kiinan ulkopuolelta.”
Suomen talouspolitiikan tulevaisuus, johtopäätökset: ”Vaikka pitkään povattu pankkikriisi ei ole vieläkään iskenyt Kiinaan, tulevaisuutta leimaa tavallista suurempi epävarmuus. Myös Itä-Aasian kasvu on edelleen riippuvaista OECD-maailman kehityksestä. Lisäksi Kiina on purkamassa rahoitusmarkkinoiden sääntelyä tavalla, joka voi osoittautua lyhytnäköiseksi. Kriisi muualla rahoitusjärjestelmässä voi laukaista myös kiinalaisen pankkikriisin. Siksi maailmantalouden tulevaisuutta ei voi laskea Kiinan tai ylipäänsä Aasian varaan. Nopeasti uudelleen paisuneen rahoituskuplan puhkeaminen vaikuttaisi kaikkiin maihin, myös Suomeen.”
