Toukokuun eurovaaleissa on kyse tulevaisuuden suunnasta. Jos joku otaksuu, että eurovaalien vaihtoehdot ovat Olli Rehn ja Timo Soini, hän erehtyy pahan kerran. Kun pintaa vähän raaputtaa niin huomataan, että vain vasemmistolla on näissä vaaleissa selvä ja kauaskantoinen muutosohjelma.
Olli Rehn henkilöi komission epäonnistunutta budjettikurilinjaa. Komissiota ja myös Rehniä useasti arvostellut taloustieteilijä Paul Krugman puhuu talouden torakka-ajatuksista. ”Ajatuksista, jotka haluat huuhtoa pois, mutta jotka tulevat aina takaisin.” Jo vuosia Rehn on luvannut hyviä tuloksia tiukasta kurilinjasta muuttamatta retoriikkaansa, vaikka kriisi ja taantuma vain jatkuvat ja työttömyys on korkealla.
Perussuomalaisten linja puolestaan on, että puolue ”ei ole sitoutunut euroon”, mutta toisaalta heillä ei myöskään ole mitään konkreettisia muutosvaatimuksia vallitsevaan tilanteeseen. ”Emme aja eurosta eroamista tällä hetkellä”, puolueen europarlamentaarikko Sampo Terho sanoi kesäkuussa 2013. Eniten perussuomalaisia näyttää viehättävän talousliberaalin professori Vesa Kanniaisen eurokriitiikki, joka muistuttaa vapaakapitalismin puolustaja Milton Friedmanin näkemyksiä.
Jos vasemmiston linjaa ovat aiemmin luonnehtineet varovaiset ja epämääräiset kompromissimuotoilut, niin nyt suunnasta ei ole pienintäkään epäselvyyttä. ”Vanhan paikallisen ja kansallisen omavaraisuuden ja sulkeutuneisuuden tilalle tulee kansojen kaikinpuolinen yhteys ja kaikinpuolinen riippuvuus toisistaan”, todettiin kuuluisassa manifestissa jo 165 vuotta sitten. Meidän maailmassamme tämä on käsinkosketeltavaa, arkipäiväistä todellisuutta. Tilanne vaatii uunituoreita vastauksia.
Kohtalomme ovat kietoutuneet yhteen. 2000-luvun edistykselliset voimat tarttuvat globalisaation vaativaan tehtävään surutta: tavoitteena on demokratisoida ja yhteisvastuullistaa Eurooppa ja maailma. Tavallisilla kansalaisilla on enemmän yhteisiä tavoitteita muiden maiden asukkaiden kuin oman maan talouseliitin kanssa. Myös suomalaisella vasemmistolla on enemmän yhteistä eurooppalaisen vasemmiston kuin suomalaisen oikeiston tai liike-elämän kanssa.
Tavoitteenamme on paitsi tehdä EU:sta ja maailmasta demokraattisempi ja oikeudenmukaisempi niin lisätä vapautta kaikkialla. Tarvitaan parempia yhteishallintajärjestelmiä, jotta ekologinen kestävyys ja kansalaisten vapaus ja hyvinvointi voivat kukoistaa ympäri maailmaa.
Tarvitaan myös asennemuutosta. Itsepintaisinkin muukalaisviha joutuu antautumaan kun huomataan, että on suomalaisen työntekijän edun mukaista, että myös latvialaisilla ja portugalilaisilla on kunnollinen työttömyysturva ja kiinalaisella mahdollisimman hyvät työehdot. Ei ole mitään syytä huolehtia tulokkaiden ja muukalaisten vievän ”meidän työpaikkamme”, jos vallitsee täystyöllisyys ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Voimme olla solidaarisia kaikkia kohtaan.
Vasemmiston eurovaaliohjelmassa täsmennetään kunnianhimoinen Eurooppa-muutosohjelma. Osaltani olen visioinut kosmopoliittista EU:ta, joka kykenee kehittämään yhteisiä instituutioita osana paljon laajempaa globaalia kokonaisuutta. Täytyy opportunistisesti tarttua jokaiseen tilaisuuteen saada aikaan parannuksia, toimia poliittisena hakkerina, joka kykenee saavuttamaan tavoitteitansa vallitsevien järjestelmien rajoituksista huolimatta, niitä samalla muuttaen. Täytyy luoda perustaa yhä pidemmälle meneville muutoksille, asteittain myös sellaisille, joita aikakautemme rajoittunut kuvittelukyky pitää vain kaukaisina punavihreinä haaveina.
Tässä tarkoituksessa olemme järjestämässä suurta globaalia konferenssia Helsinkiin huhtikuun 2014 alussa. Konferenssin työnimi on “Alter-EU: Beyond the Social Dimension of the EMU”. Komission viimeaikaiset keskustelut EMU:n sosiaalisesta ulottuvuudesta ovat epäröivä avaus, johon vasemmiston tulee nyt tarttua voimakastahtoisesti. Tavoitteena on rakentaa laaja eurooppalainen ja maailmanlaajuinen liittouma paremman unionin puolesta.
Demokratisoitu ja yhteisvastuullistettu EU estäisi nyt käynnissä olevan eurokriisin toistumisen ja ratkaisisi muitakin Euroopan poliittisen talouden ristiriitoja. Unioni on kuitenkin vain suhteellisen pieni osa maailmantaloutta. Myös yleistettävät periaatteet viittaavat kohti maailmankansalaisuutta ja maailman poliittista yhteisöä. Kosmopoliittinen unioni toimisi ensisijaisesti uusien maailmanlaajuisten instituutioiden rakentajana; sen missiona olisi demokraattinen globaalikeynesiläisyys. Tämäkään ei ole kuin välivaihe. Ihmiskunnan historia on vasta alkamassa.
Konservatiivinen liberalismi – Rehnin tai Soinin edustamassa muodossa – ei tarjoa kestäviä vastauksia aikamme suuriin kysymyksiin. Toukokuun 2014 eurovaaleissa on kyse tulevaisuudesta, siitä mihin olemme menossa. Vasemmiston tavoitteena Suomessa on kaksi paikkaa europarlamentissa ja perustava muutos EU-politiikan suunnassa. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi: tule mukaan kampanjaan!
Heikki Patomäki
