HSTV:n suuren talousväittelyn loppupuolella – paitsi ”mainittiin Karl Marx 47 minuutin jälkeen”, kuten HS hauskasti haluaa korostaa – tuli puhetta uusklassikoiden ja demokratian suhteesta. Aiheesta on tullut eri puolilta muutamia kysymyksiä ja kommentteja, joten tässä lyhyt ja nopea lisäselvitys asiasta.
Patomäen elvytyslista
Presidentti Sauli Niinistö kehotti uudenvuodenpuheessaan poliitikkoja tekemään konkreettisia säästöehdotuksia. Malliksi on esitetty 1990-luvun laman aikaista Liisan listaa, joka sittemmin toimi Paavo Lipposen hallituksen pohjana.
Lisävastauksia ja -kysymyksiä asiattomille bloggareille: mikä siis olikaan uusklassikoiden perusajattelu?
Miksi taloustieteilijöiden ylivoimainen enemmistö on mukana vallitsevissa talouspoliittisissa konsensuksissa? Mikä logiikka tuottaa ajatuksen, että kaikkea julkista pitää säästää ja leikata, että yksityistäminen ja ulkoistaminen ovat hyviä asioita? Asiattomat bloggarit ja heidän kaverinsa sosiaalisessa mediassa sivuuttavat nämä olennaiset kysymykset ja yrittävät epätoivoisesti löytää virheitä argumentaatiostani — turhaan.
Kreikka ja SDP:n moraalinen vararikko
”Tämä tietenkin syö ihmistä, kun täällä istutaan ilta tolkulla ilman että löytyy ratkaisua”, totesi valtiovarainministeri Antti Rinne eilen Brysselissä. ”Ihminen” tässä lausahduksessa viittaa Rinteeseen itseensä ja muihin eurojohtajiin Brysselin kokoushuoneissa. Työttömillä, kodittomilla, sairailla ja nälkäisillä ihmisillä Ateenan kaduilla ei tässä ajattelussa ole sijaa. [Ilmestyi alun perin Uuden Suomen blogina, luettavissa kommentteineen täällä.]
