Läntisessä mediassa puhutaan Venäjän tiukoista vaatimuksista tai jopa uhkavaatimuksesta. Venäläinen media kuvailee samaa asiaa Venäjän ulkoministeriön ehdotukseksi turvallisuusjärjestelyistä. Kielenkäyttö paitsi kuvastaa eroja niin on myös olennainen osa konfliktia – medialla on tässä oma roolinsa. Pahan Venäjän yksipuoliseen uhkailuun ei tietenkään pidä alistua. Venäjällä tilannetta katsotaan päinvastaisesta näkökulmasta. Nyt julkisuuteen saatettu ehdotus alkaa kuvauksella akuutista kriisistä, joka johtuu Yhdysvaltain ja Naton ja myös niitä lähellä olevien maiden kuten Suomen ja Ruotsin geosotilaallisista toimista.

Viime kesäisessä YLE:n artikkelissa tokaistaan, että ”poliitikot puhuvat taas päivittäin rakenteellisista uudistuksista, mutta harva täsmentää, mitä ne ovat”. Vielä harvempi tietää, mistä vallitseva rakenne-käsite tulee – tai mistä teorioista se kumpuaa. Rakenneuudistuspuhe kuuluu nykyisiin EU-käytäntöihin, mutta käsitteellä on vuosikymmenien historia. Tässä blogissa tiivistän juuri ilmestyneen Helsinki-GPE työpaperin sisällön. Asetan vastakkain yhteiskunta- ja taloustieteellisen rakennekonseptin. Havainnollistaakseni realistisesti ymmärretyn rakenteen seurauksia nostan esille muutamia esimerkkejä vaihtoehtoisista uudistuksista. Ne tarkoittaisivat EU:n nykyisen kasvustrategian kääntämistä päälaelleen – tai oikeastaan jaloilleen. [Julkaistu ensin Uudessa Suomessa 1.4.2021]

Eduskunnan Maa- ja metsätalousvaliokunta on pyytänyt minulta lausuntoa kansalaisaloitteen KAA 2/2020 johdosta ja erityisesti kansainväliseen omistukseen liittyen. Kansalaisaloitteessa ehdotetaan sellaista lainsäädäntöä, jolla “estetään julkisomisteisten vesihuoltotoimintojen myyminen kaupallisille yksityisille toimijoille”. Tarkoituksena on pitää omistus julkisena.

Kuten Brexit ja populismin suosio osoittavat, luottamus EU:hun samoin kuin uusliberalistiseen globalisaatioon on rapautunut. Sosiaaliluokkien ja alueiden välisen epätasa-arvon lisääntyminen sekä taustalla vaikuttavat poliittisen talouden prosessit – kuten deindustrialisaatio – ovat johtaneet kollektiivisen itsekeskeisyyden vahvistumiseen Euroopassa ja muualla maailmassa. Kaikki tämä tapahtuu maailmantalouden kontekstissa, johon kuuluvat kasvun hidastumisen varsinkin OECD-maissa ja erilaiset talouskriisit, joilla molemmilla on syvälliset juurensa finansialisaatiokehityksessä. [Tämä blogi on julkaistu myös englanniksi alustalla Brave New Europe.]