Tieteellisten seurain valtuuskunta on perustanut Suomen yliopistot -yhdistys Unifin aloitteesta hankkeen, jossa luokitellaan tieteellisiä aikakausijulkaisuja niiden “laadun” mukaan. Vastaava järjestelmä on ollut käytössä monissa englanninkielisissä maissa, mutta noiden maiden kokemuksia ei olla punnittu tai kriittisesti arvioitu. Olen muotoillut tämän kirjelmän kollegoideni kanssa käymien keskustelujen tuloksena. Tarkoituksena on julkaista se ensin jossain muodossa ja sitten laittaa internetiin allekirjoitettavaksi.
Vuonna 2010 Suomen yliopistot -yhdistys Unifin aloitteesta aloitteesta käynnistetyn julkaisufoorumihankkeen idea on, ”että tieteelliset julkaisusarjat ja kustantajat asetetaan laatuluokkiin siten, että tutkijan, tieteenalan ja tutkimusorganisaation julkaisuilla on muitakin kriteereitä kuin määrä”. Lähtökohtana on, että ”muissa maissa tällä alalla on jo tapahtunut paljon ja asialla alkaa olla Suomessa kiire”. Laatuluokitus on ollut käynnissä monissa angloamerikkalaisissa maissa eivätkä ne ole nauttineet kovin laajaa suosiota akateemisessa maailmassa:
”Ohjausryhmä valmistautuu kohtaamaan kritiikkiä. Tämän takia koko tiedeyhteisö kutsutaan mukaan laatimaan julkaisufoorumeja.”
Ehdotusta julkaisuluokitteluksi levitettiin Helsingin yliopiston valtiotieteilijöille 25.8. ja esimerkiksi sosiaali- ja yhteiskuntatieteiden paneelin kokous pidettiin jo 29.8. Kiire on tavanomainen taktiikka kiistanalaisten asioiden läpiviemisessä.
Nyt esitetty rankkeeraus on kaikkea muuta kuin neutraali. Vinoutumisiin on monia syitä, luokittelumenetelmistä paneelien koostumukseen. Kun esimerkiksi painotetaan vaikutusfaktoreita (mikä ei ole laadullinen kriteeri), niin amerikkalainen valtavirtatiede painottuu monilla aloilla pelkästään sen määrällisen dominanssin takia. Panelistien valintaprosessi ei ole tiedossamme, mutta mielestämme panelistit eivät edusta suomalaista tiedekenttää sen enempää demokraattisesti kuin elitistisestikään.
Vielä enemmän kuin paneelien koostumus ongelmallista tässä on itse hankkeen konstitutiiviset vaikutukset. Tällainen julkaisufoorumien rankkeeraus instrumentalisoi tiedettä ja luo moninaisia portinvartijaeffektejä kaikkialla siellä, missä hierarkia tarjoaa jossain etabloituneille suuntauksille ja agendoille yliaseman tutkimuksen tuloksia arvioitaessa. Tämä on kriittisen ajattelun ja luovuuden kannalta haitallista eikä voi olla – kuten Georg Henrik von Wight aikoinaan totesi – tieteen omassa intressissä.
Tiede perustuu kriittisen järjen omaehtoiseen käyttöön. Luovuus on sitä, että uskalletaan poiketa vakiintuneista tai hegemonisista ajattelutavoista, kyseenalaistaa vallitsevat oletukset. Totuutta koskevia arvostelmia voidaan antaa vain avoimessa ja tasaveroisessa keskustelussa, jossa uusilla näkökulmilla ja tutkimusagendoilla on reilu mahdollisuus menestyä. Tieteellinen erinomaisuus voi toteutua vain yhteyksissä, jossa uteliaisuuden ja tutkimuksen hyveitä voidaan vapaasti kehittää.
Me allekirjoittaneet vaadimme julkaisuluokitusharjoituksen lakkauttamista ennen kuin se alkaa osaltaan vinouttaa ja korruptoida suomalaisen tiede-elämän käytäntöjä.
