Huh! Ehdin jo huolestua, että Suomesta on tulossa yksipuoluedemokratia, jossa puolueet kilpailevat vain omilla versioillaan säästö- ja leikkauspaketeista.
Perussuomalaiset tai keskusta eivät tarjoa mitään vaihtoehtoa hallituksen talouspolitiikalle. PS-puolue on lähtökohtaisesti hyväksynyt vallitsevan EU- ja talouspolitiikan pääpiirteet. Vähäiset erot löytyvät yksityiskohdista.
Juha Sipilä ja Olli Rehn voisivat yhtä hyvin olla kokoomuksessa, ainakin mitä talous- tai EU-politiikkaan tulee. Oikeastaan Sipilä on vetänyt linjauksia kokoomuksestakin oikealle ja ehdottanut, että ”sopeutuksia” tehtäisiin kuudessa vuodessa peräti seitsemän-kahdeksan miljardin euron edestä.
Vasemmiston päätös lähteä hallituksesta on oikea. Asiasta on käyty – välillä kiihkeitäkin – keskusteluja puolueen sisällä. Marraskuussa puoluevaltuuston ja eduskuntaryhmän yhteiskokous päätti jäädä hallitukseen äänin 43-24. Viimeisin leikkaus- ja säästöpaketti ylitti myös puheenjohtajan ja eduskuntaryhmän rajat.
Puolueen sisällä toivon tämän vakiinnuttavan niitä avoimuuden, julkisuuden ja demokratian periaatteita, joita vasemmiston ohjelmissa vaadimme kaikkialle.
Puolin ja toisin vasemmiston sisällä on rakentavan (itse)kriittisen keskustelun aika. Hallituslinjan kannattajien taipumus kaunistella ja selitellä Kataisen hallituksen politiikkaa on nyt turhaa, ja toivon että tämä vapauttaa energiaa älylliseen rehellisyyteen ja uuteen tulevaisuusvisiointiin. Omaa talous- ja yhteiskuntapoliittista linjaa voidaan nyt hahmotella syvemmin ja laajemmin.
Itse olen kuulunut kriitikoihin ja kannatin lähtöä hallituksesta jo syksyllä, mutta annan silti mielihyvin tunnustuksen hallitussaavutuksista – jopa näissä kehysneuvotteluissa. Hallituksen kehyskompromissi olisi varmasti ollut erinäköinen ainakin joissakin suhteissa kuin se olisi ollut ilman vasemmistoliittoa.
Arhinmäen mukaan arvonlisäveron kiristykset torjuttiin, opintotukea ei leikattu, eikä EU- ja ETA-maiden ulkopuolisille opiskelijoille tullut lukukausimaksuja.
Yliopistojen merkittäviltä leikkauksilta ei säästytä, mikä on tulevaisuuden kannalta huono asia, mutta se, että lukukausimaksuilta vältyttiin, on kuitenkin loistojuttu.
Kataisen hallituksen säästöt ja leikkaukset kääntyvät omia tarkoituksiaan vastaan: ne ajavat Suomea yhä vain uudelleen taantumaan ja siten vähentävät valtion tuloja ja lisäävät menoja. Leikkaukset tulevat aiheuttamaan monille julkisorganisaatioille suuria vaikeuksia ja monille kansalaisille turhia kärsimyksiä.
Nyt kansalaisilla on kuitenkin taas vaihtoehto mitä äänestää! Epäilevät ja turhautuneet vasemmistoaktivistit voivat palata puolueen toimintaan ja uusille on paljon tilaa.
Heikki Patomäki
