Hallitseva tarina on, että osakemarkkinoiden syöksykierre johtuu koronaviruksesta. Viime aikojen tapahtumat tai viime vuosikymmenen kehityskulut eivät tue tätä tarinaa. Virus oli levinnyt maailmanlaajuisesti useita viikkoja ennen osakemarkkinoiden romahtamista. Vielä kun terveysjärjestö WHO julisti koronaviruksen maailmanlaajuiseksi hätätilanteeksi, osakemarkkinat jatkoivat nousuaan. Viimeistään kun Kiinassa oli jo 1000 viruskuolemaa, rationaalisten markkinoiden olisi pitänyt kyetä ennakoimaan viruksen aiheuttamaan uhkaa maailmantaloudelle.
Näin ei kuitenkaan käynyt. Miksi ei? Markkinoiden dynamiikasta kertoo Yhdysvaltain repo-markkinoiden kehitys syksyllä 2019. Repo (”repurchase agreement”) on takaisinostositoumus, eli rahoituksen antaja myöntää varat vakuuksia (esimerkiksi osakkeet tai velkakirjat) vastaan ja myyjä sitoutuu lunastamaan vakuutensa tyypillisesti jo seuraavana päivänä takaisin. Markkinoiden koko on ollut valtava, 3000 miljardia dollaria, ja repo-markkinat ovat olleet elinehto monien muiden markkinoiden (mm. velkakirjamarkkinat) toimivuudelle.
Kun syyskuussa 2019 käteistä ei enää yhtäkkiä ollutkaan tarjolla, Yhdysvaltain keskuspankki Fed alkoi tarjota ensisijaisille jälleenmyyjille keskimäärin 75 miljardia dollaria päivässä pitääkseen yllä kauppaa. Sama toistui joulukuussa, jolloin Fed esitti pumppaavansa markkinoille repo-operaatioiden avulla satoja miljardeja dollareita vahvistaakseen likviditeettiä ja pysyvänsä markkinalla vuodenvaihteen yli. Fedin toimenpiteet olivat niin äärimmäisiä, että monet kommentaattorit ennakoivat uutta – ja 2008-9 kriisiä pahempaa – likviditeettikriisiä. Romahduksen merkit olivat siis ilmassa jo ennen virusta.
Fedin tarjoama lisäraha valui osakemarkkinoille, mikä tuotti uuden minikuplan vuosia kehkeytyneen massiivisen superkuplan päälle. Kriisin välitön laukaiseva tekijä ei ollut koronavirus vaan Fedin yritys normalisoida taseensa – eli lopettaa rahan pumppaaminen markkinoille. New Yorkissa toimitettu sijoittajien Traders Magazine kuvaa tapahtumaketjun näin:
Aivan kuten ennen Lehman Brothersin romahtamista, Fed veti maton matolta vähentämällä repo-operaatioitaan aiheuttaen likviditeettipaniikkia, ja osakemarkkinat alkoivat romahtaa.
Fedin aikaansaama lasku alkoi helmikuun lopussa, mikä sattui yhtä aikaa sen kanssa, että koronaviruksen vaikutukset alkoivat levitä Eurooppaan. Virusvaikutus pahensi nopeasti tilannetta, lietsoen jo alkanutta pelon aaltoa suoranaiseksi paniikkimyrskyksi. Kun kaupunkeja, alueita ja maita alettiin sulkea myös Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa, paniikki yltyi yhä vain. Pandemia alkoi vaikuttaa sekä tuotannon edellytyksiin että monien alojen kulutuskysyntään.
Pandemia ei siis ole kriisin ensisijainen syy. Se on kuitenkin laajamittainen ”talousshokki”, joka itsessään riittäisi talouskehityksen kääntämiseen negatiiviseksi ainakin väliaikaisesti. Nyt alkanut globaali talouskriisi on kuitenkin paljon vakavampi asia kuin pelkkä lyhytaikainen taantuma, sillä maailmantalous oli romahduksen partaalla jo muutenkin. Näin ennakoin kriisiä kaksi vuotta sitten:
Yritys tiukentaa keskuspankkipolitiikkaa kuplan kasvun hidastamiseksi voi käynnistää laskuspiraalin. Kun riittävän toimivia yhteisiä politiikan ja sääntelyn muotoja tai globaaleja yhteisinstituutioita ei ole, keskuspankeilla voi tosiasiassa olla paljon vähemmän valtaa vaikuttaa asioihin kuin usein ajatellaan. Minskyn “se” (finanssi- ja talousjärjestelmän romahtaminen) vaikuttaa melko todennäköiseltä. Jos olen oikeassa, näemme todennäköisesti kaikkien aikojen suurimman romahduksen, johon liittyy syvä globaali lama noin vuoden 2020 paikkeilla.
Keskeisenä syynä on ”superkuplan” (kuten George Soros sitä kutsuu) kasvun jatkuminen osana finansialisaatiokehitystä. Keskuspankkien ”epäsovinnainen” rahapolitiikka on edelleen voimistanut tätä kehitystä. Maailman talouskasvua on yritetty ylläpitää pumppaamalla helppoa velkarahaa sijoittajien käyttöön. Tuotannon kasvun ja rahoitusmarkkinoiden kehityksen välille on avautunut yhä syvempi kuilu.
Korot ovat olleet jo ennen kriisiä lähellä nollaa tai jopa negatiivisia. Kulutusta tai spekulointia varten on ollut helppoa saada luottoa. Yritykset ovat käyttäneet voittojaan ostaakseen omia osakkeitaan sijoittamisen sijaan. Tuottavuus on kasvanut hitaasti ja reaaliset investoinnit ovat reilusti aiemmin vallinneiden tasojen alapuolella. Maailmantalouden kokonaisuuden tasolla velkaantumisaste on kivunnut korkeammalle kuin koskaan ennen.
Osakemarkkinat olivat pitkässä nousussa helmikuuhun 2020 asti. Ylihinnoiteltuja osakkeita voi käyttää vakuuksina lainoihin, joilla voi ostaa lisää osakkeita. Ennen romahdusta arvopapereiden hinnat nousivat kaikkien aikojen korkeimmalle tasolle. Esimerkiksi Dow Jones indeksi käväisi ennen edellistä kriisiä 14000 pisteessä (lokakuussa 2007), kun helmikuussa 2020 ylitettiin jo 29000 pisteen raja. Vuoden 2009 pohjan jälkeen Dow Jones indeksin arvo peräti nelinkertaistui!
Samaan aikaan Yhdysvaltain muu talouskehitys on ollut varsin vaatimatonta. Vuosien 2007 ja 2018 välisenä aikana Yhdysvaltojen talous kasvoi asukasta kohti laskettuna ainoastaan 9% (Maailmanpankin tilastojen mukaan). Kehitys on hyödyntänyt eniten rikkainta yhtä prosenttia, mutta myös varakkainta viidennestä. Vuodesta 2018 alkaen Yhdysvallat on horjunut taantuman partaalla. Trumpin hallinnon lisävelkaantuminen on toiminut tärkeimpänä vastatendenssinä. Muun muassa rikkaita suosineet veronalennukset ja sotilasmenojen kasvattaminen ovat ruokkineet tätä lisävelkaantumista, mikä itsessään oli tekijä repo-markkinoiden likividiteettipulan takana. Euroopassa tilanne on ollut samankaltainen, joskaan esimerkiksi osakemarkkinoiden kupla ei ole kasvanut yhtä suureksi.
Käsillä on mitä ilmeisimmin kapitalistisen maailmantalouden kaikkien kriisien äiti. Jopa arvioissaan maltillinen The Economist lehti löytää vertailukohtia lähinnä vain maailmansodista ja 1930-luvun suuresta lamasta (poikkeuksina Suomi 2009 ja Kreikka eurokriisin aikaan). Tämän laman vaikutukset tulevat olemaan kauaskantoisia ja mullistavia – verrattavissa 1930-luvun tapahtumiin.
Suuri lama 90 vuotta sitten lopetti talousliberalismin aikakauden vuosikymmeniksi.
Heikki Patomäki
