Akuutti kriisi voi nopeuttaa ydinaseiden ensimmäistä käyttöä, varsinkin jos osapuoli uskoo, että vain ydinaseet voivat tarjota paon varmalta tappiolta. [Tämä puheenvuoro julkaistiin HS:n mielipidepalstalla 13.4.2023.]
Eerik Lagerspetz esittää (HS Mielipide 8.4.), että on erittäin vaikeaa arvioida, mitkä toimet käytännössä lisäävät ja mitkä vähentävät ydinsodan riskiä. Hän on oikeassa siinä, että pelkän filosofian keinoin asia ei ratkea.
Maailma selvisi ydinsodasta 1950-1991. Sen jälkeen ydinaseet jäivät taka-alalle. Monet ajattelivat, että ydinpelote toimii ja estää sodan. Tämä on virhepäätelmä.
Ajatellaan henkilöä, joka laittaa kaksi panosta kuusisylinteriseen revolveriin, pelaa venäläistä rulettia ja selviää hengissä. Tästä hän päättelee, että venäläinen ruletti ei ole vaarallinen peli.
Olen käynyt läpi kylmän sodan toimijoiden ja tutkijoiden arvioita ydinsodan todennäköisyydesta. Vaikka katsottaisiin vain Kuuban ohjuskriisiä 1962, Able Archer –episodia 1983, ja vahingossa syttyvän ydinsodan todennäköisyyttä, niin päästään todennäköisyysarvioon 1/3.
Voimme hyödyntää tietoamme prosesseista ja mekanismeista sekä katsoa, mitä alan asiantuntijat sanovat. Samansuuntaiset arviot tukevat toisiaan.
Esimerkiksi Matthew Bunn Harvard Kennedy Schoolista arvioi lokakuussa, että todennäköisyys, että Ukrainan sota päätyy ydinsotaan on 10-20%. Bulletin of Atomic Scientists siirsi tuomiopäivän kelloa lähemmäksi keskiyötä kuin koskaan, paljolti juuri Ukrainan sodan takia.
Tutkimuksen mukaan suurin vaara piilee tilanteessa, jossa luottamus on romahtanut. Akuutti kriisi voi nopeuttaa ydinaseiden ensimmäistä käyttöä, varsinkin jos osapuoli kohtaa epätoivoisen tilanteen ja uskoo, että vain ydinaseet voivat tarjota paon varmalta tappiolta.
Naton laajentuminen oli olennainen osa prosessia, joka johti Ukrainan sotaan. Suomen liittyminen yli kaksinkertaistaa Naton ja Venäjän rajan aivan Venäjän tärkeimpien keskusten tuntumassa. Venäjän johdon retoriikassa Venäjän olemassaolo on uhattuna.
Tässä tilanteessa tietämättömyyteen vetoaminen tarkoittaa vastuuttomuutta, jolla perustellaan huonosti harkittua päätöstä liittyä Natoon.
Heikki Patomäki
Maailmanpolitiikan professori Helsingin yliopisto
