HS:n talouden ja politiikan toimituksen esihenkilö Veera Luoma-aho julkaisi eilen sunnuntaina 20.8. kolumnin vasemmiston epäonnistumisesta velkakeskustelusta. ”Kesällä Suomessa on puhuttu rasismista, mutta keväällä käytiin velkavaalit”, toteaa Luoma-aho ja jatkaa, että suomalaisten suhde velkaan on vähän samanlainen kuin saksalaisten suhde inflaatioon. Hän olisi voinut luonnehtia tuota suhdetta myös voimakkaammin, jopa pakkomielteiseksi.
Luoma-ahon kolumnissa on pari hyvää huomiota. Vasemmiston, demareiden ja vihreiden sanoma oli epäselvä. Kaikki arvostelivat vallitsevaa keskustelua hysteeriseksi pelotteluksi, mutta samalla jokainen heistä ilmaisi huolensa velkasuhteesta ja esitti oman sopeutumisohjelman. Mikään puolue ei muodostanut selkeää vaihtoehtoa vallitsevalla talousajattelulle.
Luoma-aho lisää, että ”vasemmistossa joidenkin puheissa oli kaikuja niin sanotusta modernista rahateoriasta”. Kukaan ei silti tuonut esille ”älyllisesti rehellistä, uskottavaa ja retorisesti selkeää vaihtoehtoa”.
Parista hyvästä huomiosta huolimatta Luoma-ahon kolumni on ensisijaisesti osoitus suomalaisen talouskeskustelun tasosta. Hänen loppukaneettinsa on, että nyt kun korot ovat nousussa, ei ”huoletonta velkapuhetta” voi jatkaa.
Vaikka Luoma-aho korostaa korkotason merkitystä ja aivan ohimennen mainitsee jopa velan käyttötarkoituksen, hän jättää huomiotta inflaation, kerroinvaikutuksen ja sen, miten korko määräytyy – toisin sanoen melkein kaikki olennaiset asiat.
Olen näistä kirjoittanut ennenkin, mutta toistan pääpointit. Julkista velkaa ei tarvitse maksaa pois. Julkista velkaa tarvitsee ainoastaan hoitaa. Karkeasti ottaen velan kestävyyden kannalta riittää, että kansantalouden kasvunopeus on reaalikorkoa suurempi. Tällä hetkellä reaalikorko on reilusti negatiivinen.
Suomen BKT kasvoi 1,9 % vuonna 2022 ja tänä vuonna talouskasvu näyttäisi olevan edelleen lievästi plussalla (0.2%). Inflaatiovauhti on kuusi prosenttia ja vuoden 2023 korko on noin yksi prosentti, eli julkisvelan reaalikorko on vuonna 2023 miinus viisi prosenttia! Tällä erää velan kestävyyden kannalta ei ole mitään ongelmaa, pikemminkin velkasuhde on paranemaan päin.[1]
Inflaatio on laskussa ja korkotaso nousussa, joten jossain vaiheessa lähivuosina reaalikorko tullee nousemaan plussalle. Olennaista silloin on, mikä on talouden kasvuvauhti. Jos talous kasvaa edes 1-2%:n vuosivauhtia, niin mitään olennaista muutosta velan kestävyyteen ei ole odotettavissa. Näin myös siksi, että inflaation hidastuessa EKP todennäköisesti ryhtyy alentamaan myös korkotasoa.
Kerroinvaikutus tarkoittaa, että julkisten menojen lisäykset ja vähennykset vaikuttavat kansantalouden kokoon. Toisin sanoen mitä enemmän leikataan, sitä hitaampaa kasvu. Hitaan tai taannehtivan kasvun aikana kerroinvaikutus on todennäköisesti suhteellisen korkea, joka tapauksessa selvästi yli yhden.
Jos oletetaan, että kerroin on 1,5, niin nykyisellä veroasteella, työttömyys- ja sosiaalikustannuksilla esimerkiksi neljän miljardin tosiasiallinen sopeutus “tasapainottaisi” julkismenoja vain puolella miljardilla, samalla kun Suomen BKT on 6 miljardia pienempi kuin mitä se olisi ilman Orpon hallituksen “sopeutusta”.
BKT-kasvuvauhdin pienentyminen – tai jopa taannehtiva talouskehitys – huonontaa velkasuhdetta.
Siinä määrin kun leikkaukset kohdistuvat sosiaali- ja terveysmenoihin, muihin julkispalveluihin tai tarkoittavat irtisanomisia, ne lisäävät köyhyyttä, eriarvoisuutta ja työttömyyttä Suomessa. Eriarvoisuudella ja erityisesti sen lisääntymisellä on puolestaan merkittäviä negatiivisia vaikutuksia talouskehitykseen. Esimerkiksi OECD:n mukaan eriarvoisuus heikentää köyhimpien ryhmien – väestön köyhimmän 40 prosentin – kykyä investoida ammattitaitoonsa ja koulutukseensa, samalla kun jälkikeynesiläinen teoria kertoo, että se vähentää kokonaiskysyntää ja siten heikentää talouskasvun makrotaloudellisia edellytyksiä.
Viimein on kyse myös siitä, miten korkotaso määräytyy. Luoma-ahon mainitsema moderni rahateoria lähtee siitä, että jos julkisyhteisöllä on oma keskuspankki ja velkaantuminen tapahtuu sen omassa valuutassa, niin raha ei voi loppua ja korkotaso on omassa kontrollissa.
Keskuspankki asettaa koron (tai tarkemmin keskuspankki määrittää ohjauskoron, jolla se lainaa rahaa pankeille, mikä vaikuttaa välillisesti markkinakorkoihin). Suomi on osa euroaluetta ja ohjauskorko riippuu Euroopan keskuspankin (EKP) päätöksistä. Euroalueen tulevaisuuden kannalta olisi järkevää, että osa julkisvelasta olisi yhteistä.
EKP on vuodesta 2012 tukenut julkisvelkaa ja pitänyt korkoja alhaalla. Covid-kriisin jälkeen rahapolitiikkaa on kuitenkin pyritty kiristämään. Vastauksena inflaatioon EKP on lisäksi nostanut korkoja reilusti. Kuten olemme uusimmassa EuroMemo-raportissa argumentoineet, korko on hyvin epätarkka ja epätarkoituksenmukainen keino taistella inflaatiota vastaan.[2] Inflaatio-ongelmaan olisi järkevämpää vastata finanssipoliittisin keinoin koronnostojen sijaan. Korkotason nosto on poliittinen valinta, jolla on kauaskantoisia seurauksia.
Näistä elementeistä on suhteellisen helppo rakentaa ”älyllisesti rehellinen, uskottava ja retorisesti selkeä vaihtoehto” – varsinkin kun yhtälöön vielä lisätään se, että lisävelkaa kannattaa ottaa erityisesti tuottaviin investointeihin, koulutukseen, tutkimukseen ja kehitykseen.[3]
Luoma-aho on kuitenkin siinä oikeassa, että vasemmisto, demarit tai vihreät eivät pystyneet tähän. Tuloksena on huonoin hallitus sitten toisen maailmansodan.
VIITTEET
[1] Suomen BKT vuonna 2022 oli 266 miljardia. Kuuden prosentin inflaatiovauhdilla BKT, joka ei reaalisesti kasvaisi lainkaan, inflatoituu n. 16 miljardilla eurolla vuodessa, samalla kun Suomi maksaa korkoja 3 miljardia. Jos Suomi ottaa uutta velkaa vain korkojen kattamiseen, velan uusimiseen, ja julkisyhteisöjen alijäämän kattamiseen (reilusti alle 3 miljardia vuonna 2022), niin velka/BKT pienenee 10 miljardia vastaavalla määrällä eli 3-4 prosentin verran vuodessa.
[2] Uusin raporttimme löytyy osoitteesta https://www.euromemo.eu/euromemorandum/euromemorandum_2023/index.html.
[3] Kehittelin vastaavaa ohjelmaa kirjassa Suomen talouspolitiikan tulevaisuus (Into 2015). Ohjelma vaatii päivittämistä ja muokkaamista, mutta pääpiirteissään se muodostaa edelleen hyvä pohjan vaihtoehdolle.
