Ajattelumme perustuu metaforiin, kehystämisiin ja tarinoihin. Metaforat ovat tärkeitä. Ne ovat kaiken abstraktin ajattelun edellytys, mutta ne voivat myös helposti johtaa harhaan. ”Aika on rahaa”, ”valtio on kotitalous” ja ”valtio on persoona” ovat metaforia, jotka ohjaavat ajatteluamme, tiedostimme sitä tai emme. Toisiinsa kytkeytyvät käsitteet muodostavat kenttiä, jotka järjestävät mahdollisia päättelyketjuja. Näiden metaforien ja kehystämisten pohjalta on sitten liiankin helppoa kertoa tarinoita, jotka koskevat esimerkiksi Kreikan ja Portugalin velkaongelmaa – eritoten jos nuo tarinat sopivat vallitseviin kulttuurillisiin ennakkoluuloihin ja stereotypioihin.
Kriisien ja muutosten dialektiikka
Kansainvälisen Attacin reilu kymmenvuotiselle taipaleelle on mahtunut lukuisia rahoitusmarkkinakriisejä. Attac sai alkunsa reaktioista Aasian kriisiin 1997-98. Kriisi levisi myös Venäjälle, Brasiliaan ja jopa globaalien rahoitusmarkkinoiden ytimeen. Syksyllä 1998 Yhdysvaltain keskuspankki Fed pelasti hedgerahasto LTCM:n (Long-Term Capital Management). LTCM:n tappiot uhkasivat aiheuttaa ketjureaktion Wall Streetillä ja johtaa maailmanlaajuiseen talouskriisiin. [TÄMÄ ON ATTACIN LEHDEN HIEKANJYVIEN UUSIMMAN NUMERON PÄÄKIRJOITUS. PIDEMMÄN KIRJOITUKSEN ”Velkakriisin syistä ja seurauksista: kokonaisuus ei ole osiensa summa” LAITAN BLOGIKSI HUOMENNA PERJANTAINA 16.9.)
Julkaisuluokitukset eivät ole tieteen omassa intressissä
Tieteellisten seurain valtuuskunta on perustanut Suomen yliopistot -yhdistys Unifin aloitteesta hankkeen, jossa luokitellaan tieteellisiä aikakausijulkaisuja niiden ”laadun” mukaan. Vastaava järjestelmä on ollut käytössä monissa englanninkielisissä maissa, mutta noiden maiden kokemuksia ei olla punnittu tai kriittisesti arvioitu. Olen muotoillut tämän kirjelmän kollegoideni kanssa käymien keskustelujen tuloksena. Tarkoituksena on julkaista se ensin jossain muodossa ja sitten laittaa internetiin allekirjoitettavaksi.
Farssi
Jos historia toistuu, ensimmäinen kerta on usein tragedia, toinen farssi. Varsinkin vasemmiston kannalta Jyrki Kataisen sateenkaarihallituksen muodostaminen on ollut farssi, jonka kuluessa on manattu esiin menneisyyden haamuja ja taistelutunnuksia. Menneisyyden henkien ja taistelutunnusten manaaminen on kuitenkin onnistunut vain osittain. Paluuta menneisyyteen ei ole. 2000-luvun yhteiskunnallinen muutos ja emansipaatio voi ammentaa runoutensa vain tulevaisuudesta, mutta ei menneisyydestä.
