Kohu viestikoekeskus-kirjoituksesta jatkuu. Taustalla väijyy kysymys ”voiko Venäjä olla Suomelle sotilaallinen uhka?”. Salaista tiedustelua, salaisia sopimuksia ja erilaisia peiteoperaatioita perustellaan turvallisuusuhilla. Tässä blogissa pohdin kysymystä Venäjä-uhasta ja erittelen tuon kysymyksen taustaoletuksia.
”Jos valtiokoneistoon luodaan sellaisia osia, jotka ovat julkisuusperiaatteen ulkopuolella, ja jotka itse saavat määritellä ne asiat, joiden katsotaan kuuluvan tähän alueeseen, ja joiden pitää siksi olla salaisia, niin mistä tiedämme, että järjestelmä toimii oikein? Mistä tiedämme, ettemme ole luoneet harvainvaltaista valtiota demokraattisen valtion sisään? Ja mistä tiedämme, ettei harvainvaltainen osa ala määritellä ja päättää kaikkia olennaisia asioita?” Tämä kirjoitukseni vuodelta 2004 soveltuu suoraan kommentiksi kohuun, joka koskee HS-artikkelia niin sanotusta Viestikoekeskuksesta. Jatka lukemista
Ulkopoliittisen instituutin raportti ”Venäjän muuttuva rooli Suomen lähialueilla” pääsi näyttävästi julkisuuteen elokuussa 2016. Raportti oli jo itsessään vahvasti ennakkoasenteellinen, mutta varsinkin median siitä tekemät nostot vetosivat ihmisten syviin pelkoihin. (Katso asiaa koskevat blogini osa 1 ja osa 2). Olisi rehellistä, että raportin kirjoittajat pyrkisivät nyt julkisesti kertomaan, miksi heidän odottamansa tapahtumakulku ei toteutunut.
Yhä useammin näytetään uskottavan, että ”johtamisen ammattitaidon” merkitys kasvaa. Ennen insinöörit ja sisällön tuntijat johtivat yrityksiä, nyt ammattijohtajat (ja tietenkin sijoittajat). Julkisorganisaatioiden demokratia on korvattu johtamishierarkioilla. Avoimiin työpaikkoihin vaaditaan kosolti johtamiskokemusta ja konsultit tekevät isosta rahasta johtajakandidaateille psykologisia testejä.
