Tieteellisten seurain valtuuskunta on perustanut Suomen yliopistot -yhdistys Unifin aloitteesta hankkeen, jossa luokitellaan tieteellisiä aikakausijulkaisuja niiden ”laadun” mukaan. Vastaava järjestelmä on ollut käytössä monissa englanninkielisissä maissa, mutta noiden maiden kokemuksia ei olla punnittu tai kriittisesti arvioitu. Olen muotoillut tämän kirjelmän kollegoideni kanssa käymien keskustelujen tuloksena. Tarkoituksena on julkaista se ensin jossain muodossa ja sitten laittaa internetiin allekirjoitettavaksi.
Farssi
Jos historia toistuu, ensimmäinen kerta on usein tragedia, toinen farssi. Varsinkin vasemmiston kannalta Jyrki Kataisen sateenkaarihallituksen muodostaminen on ollut farssi, jonka kuluessa on manattu esiin menneisyyden haamuja ja taistelutunnuksia. Menneisyyden henkien ja taistelutunnusten manaaminen on kuitenkin onnistunut vain osittain. Paluuta menneisyyteen ei ole. 2000-luvun yhteiskunnallinen muutos ja emansipaatio voi ammentaa runoutensa vain tulevaisuudesta, mutta ei menneisyydestä.
Miten hallitusneuvottelujen lopputulosta pitäisi arvioida?
Miten hallitusneuvotteluiden lopputulosta pitäisi arvioida? Neuvotteluprosessin salaaminen tekee lopputuloksen tulkinnan ja arvioinnin vaikeaksi. Yksi olennainen kysymys on, tulkitaanko kynnyskysymyksiä välttämättöminä vai riittävinä ehtoina? Jos ne ovat vain välttämättömiä ehtoja, arviomme voi riippua myös monista muista seikoista. Miten laajaan kontekstiin nyt muodostettava Kataisen hallituksen ohjelma ja politiikka pitää sijoittaa?
Hallitusneuvottelujen solmut: uusliberaali hegemonia murtumassa
Hallitusneuvottelujen dramaattiset käänteet kielivät syvällisemmästä poliittisesta muutoksesta. Keskustan johtama porvarihallitus kärsi murskatappion vaaleissa. Häviäjien kilpailussa kokoomus jäi suurimmaksi puolueeksi, mutta 20,4% äänistä ja 44 paikkaa eduskunnassa eivät takaa minkäänlaista johtoasemaa ilman muiden puolueiden hyväksyntää.
