Pekka Toverin Iltalehti-kommentti haastatteluuni on valitettava esimerkki siitä, kuinka helposti pyrkimys kriittiseen analyysiin voidaan tulkita väärin. En ole Venäjän toimien puolustaja, vaan pyrin ymmärtämään, miten nykyinen konflikti on syntynyt ja miten sen edelleen eskaloitumista voitaisiin ehkäistä. Tällainen lähestymistapa ei ole puolueellisuutta, vaan osa kriittisen yhteiskunta-analyysin ja rauhantutkimuksen perinnettä.

Ukrainan sodan jatkuessa ilmapiiri Euroopassa on edelleen kiristynyt. Rajaloukkaukset tai niitä koskevat syytökset ovat nykyään melkein jokapäiväisiä. Tässä suhteessa tilanne on yhtä vaarallinen kuin kylmän sodan kriisien aikana. Tilanne oli pahempi vain Kuuban ohjuskriisin aikana.

Kävin eilen Savonlinnan oopperajuhlilla katsomassa Puccinin Turandot’n. Ymmärtääkseni sitä pidetään yhtenä klassisen kaanonin mahtavimmista ja visuaalisesti näyttävimmistä teoksista. Joka tapauksessa Turandot on “korkeakulttuurin” ilmentymä, jota esitetään kerta toisensa jälkeen yleisölle ympäri maailmaa. Musiikki on dramaattista, lavastukset näyttäviä ja rakkauden ja kuoleman tarina paatoksellinen.

NATO on päättänyt valtavasta puolustusmenojen korotuksesta: jäsenmaiden odotetaan jatkossa käyttävän 5 % bruttokansantuotteestaan puolustukseen – 3,5 % suoraan asevoimiin ja 1,5 % joihinkin laajempiin turvallisuusmenoihin. Suomelle, joka liittyi NATOon huhtikuussa 2023, tämä uusi linjaus tulee ajankohtana, jolloin talouskasvu on olematonta tai hidasta, julkisia menoja leikataan ja suhteet Venäjään ovat poikki.