Pitäisikö antaa asiantuntijoiden päättää, ja pitäisikö meidän amatööriepidemologien vaieta suosiolla? Vastaus olisi ehkä helpompi, jos asiantuntijat olisivat yksimielisiä kaikesta, mutta näin ei selvästikään ole (ks. esim. tämä). Epävarmuus vallitsee ja eri asiantuntijat nojaavat erilaisiin historiallisiin kokemuksiin, oletuksiin ja teorioihin. On mahdollista arvioida heidän päättelynsä logiikkaa ja argumenttiensa pätevyyttä myös silloin, kun sisältö ei ole omaa alaa. [Tämä blogi on julkaistu myös Uusi Suomi puheenvuorona.]

Vastustaako Sanna Marinin hallitus yhteisvastuullista eurovelkaa vain koska Suomi vastusti niitä vuosikymmenen sitten? Velvoittaako perinne? ”Koronabondit ovat aika lailla sama asia kuin eurobondit aikoinaan. Niitäkin vastustimme. Kaikista parhaiten pystymme nyt auttamaan muita huolehtimalla yhteisesti esimerkiksi lääkehuollosta ja huoltovarmuudesta”, valtiovarainministeri Kulmuni on todennut lehtiuutisten mukaan. Paljon lisäperusteluita ei noista uutisista löydy.

EuroMemo-ryhmän kannanotto, 2. huhtikuuta 2020

COVID-19-kriisi aiheuttaa suuria kärsimyksiä ihmisille kaikkialla Euroopassa. Se on kriittinen solidaarisuustesti niin Euroopan unionille kuin myös koko maailmalle. Vastaukset vuoden 2008 maailmanlaajuiseen rahoitus- ja talouskriisiin olivat monin tavoin riittämättömiä ja ongelmallisia. Uusi epäonnistuminen tehokkaan ja yhteistyöpohjaisen vastauksen löytämisessä voi edelleen pahentaa sosiaalisia ja poliittisia jännitteitä jäsenvaltioiden välillä. Jos niin käy, Euroopan yhdentymishankkeen taantuminen – ellei jopa suoranainen romahdus – on väistämättä edessä. [Tämä suomennos julkaistiin ensimmäiseksi Uuden Suomen blogina.]

Yhdysvaltain kahden biljoonan paketti osoittaa uusliberaalin makrotalouspolitiikan perustelut vääriksi. Julkista rahaa löytyy, kun sitä tarvitaan. EU seuraa perässä. Jo talouskriisin ensimmäinen vaihe on paljastanut EU:n melkein 30-vuotisen budjettikurin mielivaltaisuuden. Kun poliittista tahtoa on, kurisopimukset voidaan nopeasti panna syrjään, koska niiden noudattamisesta olisi haittaa. Jäsenmaiden ja EU:n poliittinen eliitti on nopeasti ottanut käyttöön tukiohjelmia, joiden kokonaiskoko on vähintään 10 prosenttia EU:n BKT:stä. Tosin osa tästä on lainoja ja lainojen takauksia, mitkä eivät auta jo valmiiksi ylivelkaantuneita taloustoimijoita – narulla ei voi työntää.