”Suomen tila 2025” sarjan viimeisessä osassa tarkastelen globaalipolitiikkaa. 2020-luvun alussa Suomen kehitysapu oli eurooppalaista keskitasoa, mutta alle sen mitä muut pohjoismaat antavat. Nyt Orpon hallitus on leikannut ja leikkaamassa yhteensä yli 40 % kehitysavusta, mukaan lukien YK-järjestöjen tuista, mikä tulee edelleen heikentämään Suomen asemaa globaalissa kehityspolitiikassa.[1] Presidentti Alexander Stubb on tehnyt ehdotuksen YK:n uudistamiseksi, mutta sillä ei ole realistista pohjaa. Ehdotus on myös paljolti suunnattu Venäjää vastaan ja se vaikenee kysymyksistä, jotka koskevat maailmantalouden hallintaa. Ydinaseet ovat globaali ongelma, mutta sen sijaan, että Suomi jatkaisi pyrkimystä aseistariisuntaan, siitä on itsestään tullut osa ydinaseongelmaa. Seuraavan vakavan turvallisuuskriisin ytimessä saattaakin olla juuri Suomi ja puolustusyhteistyösopimukset Yhdysvaltain kanssa. Globaalissa ympäristöpolitiikassa Suomi lähinnä vain seuraa EU:ta, joka on ryhtynyt perumaan vihreää siirtymää.

EU-kansanäänestys järjestettiin lokakuussa 1994. Koska 56,9 % äänestykseen osallistuneista kansalaisista sanoi kyllä, eduskunta hyväksyi – perustuslakikiistoista ja jarrutuskeskusteluista huolimatta – Suomen EU-jäsenyyden ns. supistetussa perustuslainsäätämisjärjestyksessä. Näin Suomesta tuli osa unionia tammikuussa 1995. Vaikka sen jälkeisten kolmen vuosikymmenen aikana monet EU-jäsenyyden vastustajien peloista ovat toteutuneet, ei EU-kriittistä liikehdintää juuri näy ja suomalaisten suhtautuminen EU:n on vähintään yhtä myönteistä kuin 1990-luvulla. Vallitseva suomalainen EU-politiikka on konservatiivista tavalla, jonka täsmennän tekstin edetessä. (Pituusrajoitteiden vuoksi keskityn talous-, ulko-, turvallisuus- ja identiteettipolitiikkaan ja joudun jättämään erityisesti ympäristöpolitiikan vähemmälle huomiolle sen tärkeydestä huolimatta.)[1]

Kun lännessä kylmän sodan päättyessä juhlittiin ”historian päättymistä” länsimaiseen liberalismiin, Suomessa alkoi tilinteko puolueettomuuteen. Prosessi kesti yli 30 vuotta vain päätyäkseen euroatlanttisen liberalismin tragediaan. [Tämä on toinen osa ”Suomen tila 2025” blogisarjastani.]

Uudessa blogisarjassa teen välikatsauksen nykyisyyteen, joka on jo toteutunutta ja toteutumassa olevaa tulevaisuutta. Jokaisen osan lopuksi sanon muutaman sanan tulevaisuudesta myös hieman laajemmassa katsannossa. Aloitan taloudesta ja talouspolitiikasta. Seuraavat blogit käsittelevät ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, EU-politiikkaa ja globaalipolitiikkaa.