Mediassa rummutetaan Alexander Stubbin eurovaaliehdokkuutta ja spekuloidaan jo komissiopaikoilla. Koko keskustelu on monella tavalla harhapoluilla. Niin Stubb itse kuin kommentaattorit ovat aivan liian innokkaita kiintiöimään komission paikkoja Suomelle ja suomalaisille, kansallisille puolueille, ja myös miehille ja naisille, kun kyse on olennaisista poliittisista linjanvalinnoista koko unionin kannalta.
”Tärkeintä olisi saada komissaarin salkku ‘hyvälle’ suomalaiselle”, totesi Stubb itse tiedotustilaisuudessaan Helsingin Taidehallin klubissa. Olen eri mieltä. Eurooppa tarvitsee poliittista muutosta. Stubb kirjoittaa blogissaan:
”Suomen ja suomalaisyritysten menestykselle on ratkaisevan tärkeää, että EU ja sen sisämarkkinat toimivat hyvin. Kun markkina-alueella on samat säännöt, ihmiset, tavarat, palvelut ja pääoma pääsevät liikkumaan vapaasti.”
Tämä kertoo miten Stubbilta on kadonnut tilannetaju. Joskus kauan sitten, ennen kuin Stubb ryhtyi poliitikoksi ja kenties vielä hetken sen jälkeen, hän puhui usein EU:n demokratisoinnin ja julkisuusperiaatteen puolesta. Sittemmin hänestä on tullut arkkikonservatiivi, joka kaikin keinoin puolustaa vallitsevia valtasuhteita ja talouspolitiiikkaa, eurokriisistä ja sen anti-demokraattisista seurauksista viis.
Stubb on esimerkiksi väittänyt, että euro on parantanut Suomen asemaa (vieraskynä HS 26.6.2013). Eurooppa- ja ulkomaankauppaministerin mukaan vakaus on nyt ennen näkemätöntä ja kriisivalmiudet sen kuin paranevat.
Vastaukseni julkaistiin HS:ssa 28.6.2013 ja on luettavissa blogisivuiltani. Tässä riittänee todeta, että julkisten säästökuurien, yritysten liikasäästämisen ja eriarvoistumisen tuloksena kokonaiskysyntä on pienentynyt ja sen myötä eurooppalaisen kasvun edellytykset. Uusliberaali ”kilpailukyky” ei ole tuonut investointeja eikä kasvua, vaan työttömyyttä ja sosiaalisia ongelmia. Taantumaa on puolestaan käytetty perusteena epädemokraattisen kurinalaistamisen lisäämiseen.
Ehkä voimakkaimmin kaikista Stubbin heitoista minuun on vaikuttanut se kuinka hänen mukaansa ”koko WikiLeaks-ilmiö on vastenmielinen”. Takinkääntö on näissä asioissa ollut aikamoinen. Stubbista vaikuttaa esimerkiksi olevan erittäin ok, että Yhdysvaltain turvallisuuspalvelu NSA kokee oikeudekseen urkkia kaikkia ihmisiä ympäri maailmaa laista, laillisuusperiaatteesta tai etiikasta mitään piittaamatta. ”Ministerinä minun pitäisi luultavasti osata odottaa, että tekemisiäni nuuskitaan, mutta yksityishenkilönä minun pitäisi olla urkinnalta suojassa.”
Jotakuta voi kenties lohduttaa, että EU:n ja Yhdysvaltain vapaakauppaneuvotteluissa Stubb kuitenkin puolustaa avoimuutta. ”Haluamme pitää neuvotteluprosessin mahdollisimman avoimena niin median, yritysten kuin etu- ja kansalaisjärjestöjenkin suuntaan”. Ainoa, joka tuota avoimuutta on käytännössä edistänyt, on kuitenkin WikiLeaks.
Eurooppa ei kaipaa Stubbin kaltaista komissaaria. Minä antaisin tukeni ja ääneni paljon mieluummin esimerkiksi kreikkalaisen vasemmistopuolueen Syrizan tai saksalaisen Die Linken edustajalle kuin Stubbille, riippumatta hänen suomalaisuudestaan.
Myöskään Helsingin Sanomien väite, jonka mukaan ”Suomen paikka uudessa komissiossa kuuluu pääministeripuolue kokoomukselle”, ei sellaisenaan pidä paikkaansa. Komission presidentin nimityksessä otetaan huomioon eurovaalien tulos, ja myös hänellä on roolinsa komissaarien nimityksessä (vasemmiston ehdokas komission presidentiksi on Aléxis Tsípras). Toisekseen Euroopan parlamentilla on myös mahdollisuus käyttää sananvaltaa komission nimityksessä. Parlamentti voi painostaa kierrättämään paikkoja toisin tai vaihtamaan maakohtaisia ehdokkaita.
Kokoomuksen oikeutus ”Suomen paikkaan” riippuu myös vaalien tuloksista ja muiden hallituspuolueiden tahdosta. Mitään automatiikkaa ei ole. Vasemmiston edustajat voivat vaikuttaa komissaarien valintaan myös parlamentista käsin. Minä en ainakaan aio antaa tukeani Stubbille.
Madridissa joulukuussa äänestettiin siitä, pitäisikö Euroopan vasemmistolla olla oma ehdokas komission johtoon. Osa oli sitä mieltä, että komissio ei ole demokraattinen tai legitiimi poliittinen elin, ja siksi sitä ei pitäisi edes epäsuorasti tukea. Kannatin – kuten useimmat muutkin kokousedustajat – vasemmiston oman ehdokkaan asettamista, joskin olen kriitikoiden kanssa samaa mieltä siitä, että komission valtaa pitää purkaa parlamentin ja kansalaisyhteiskunnan hyväksi.
Komission pitäisi olla suoraan vastuussa parlamentille, jonka keskuudesta komissaarit valittaisiin. Parlamentti pitää päättää budjetista ja laeista. Eurooppalaista suoraa osallistumista, kansalaisyhteiskuntaa ja julkista kenttää pitäisi vahvistaa. Näistä enemmän toisaalla.
Heikki Patomäki
