Presidentti Sauli Niinistö kehotti uudenvuodenpuheessaan poliitikkoja tekemään konkreettisia säästöehdotuksia. Malliksi on esitetty 1990-luvun laman aikaista Liisan listaa, joka sittemmin toimi Paavo Lipposen hallituksen pohjana.
Lisävastauksia ja -kysymyksiä asiattomille bloggareille: mikä siis olikaan uusklassikoiden perusajattelu?
Miksi taloustieteilijöiden ylivoimainen enemmistö on mukana vallitsevissa talouspoliittisissa konsensuksissa? Mikä logiikka tuottaa ajatuksen, että kaikkea julkista pitää säästää ja leikata, että yksityistäminen ja ulkoistaminen ovat hyviä asioita? Asiattomat bloggarit ja heidän kaverinsa sosiaalisessa mediassa sivuuttavat nämä olennaiset kysymykset ja yrittävät epätoivoisesti löytää virheitä argumentaatiostani — turhaan.
Kreikka ja SDP:n moraalinen vararikko
”Tämä tietenkin syö ihmistä, kun täällä istutaan ilta tolkulla ilman että löytyy ratkaisua”, totesi valtiovarainministeri Antti Rinne eilen Brysselissä. ”Ihminen” tässä lausahduksessa viittaa Rinteeseen itseensä ja muihin eurojohtajiin Brysselin kokoushuoneissa. Työttömillä, kodittomilla, sairailla ja nälkäisillä ihmisillä Ateenan kaduilla ei tässä ajattelussa ole sijaa. [Ilmestyi alun perin Uuden Suomen blogina, luettavissa kommentteineen täällä.]
Keskustelu talousteoriasta jatkuu: asiallinen vastaus asiattomiin väitteisiin ”virheistä”
Taloustieteen kollegani Helsingin yliopistosta, Hannu Vartiainen ja Saara Hämäläinen, ovat kommentoineet keskusteluani talousteoriasta ”asiattoman bloggaajan” Heikki Pursiaisen kanssa ja toivoneet keskustelulle jatkoa. Myös ETLA:n tutkimusjohtaja Mika Maliranta on valitellut, että alkuperäinen vastaukseni keskittyi paljolti ad hominemin käytön vaaroihin ja keskustelun etiikkaan, sivuuttaen monet sisällölliset väitteet talousteorian virheellisestä ymmärtämisestä. Näin ollen aion nyt jatkaa keskustelua talousteoriasta, vaikka pidän sen lähtökohtaa edelleenkin varsin asiattomana.
