Ulkopoliittisen instituutin raportti ”Venäjän muuttuva rooli Suomen lähialueilla” pääsi näyttävästi julkisuuteen elokuussa 2016. Raportti oli jo itsessään vahvasti ennakkoasenteellinen, mutta varsinkin median siitä tekemät nostot vetosivat ihmisten syviin pelkoihin. (Katso asiaa koskevat blogini osa 1 ja osa 2). Olisi rehellistä, että raportin kirjoittajat pyrkisivät nyt julkisesti kertomaan, miksi heidän odottamansa tapahtumakulku ei toteutunut.
Hyvä johtaja: vaarallinen illuusio
Yhä useammin näytetään uskottavan, että ”johtamisen ammattitaidon” merkitys kasvaa. Ennen insinöörit ja sisällön tuntijat johtivat yrityksiä, nyt ammattijohtajat (ja tietenkin sijoittajat). Julkisorganisaatioiden demokratia on korvattu johtamishierarkioilla. Avoimiin työpaikkoihin vaaditaan kosolti johtamiskokemusta ja konsultit tekevät isosta rahasta johtajakandidaateille psykologisia testejä.
Koulutuksen rappio – suuntana banaanitasavalta
Jari Salminen tiivistää aamun poikkeuksellisen kriittisessä HS-vieraskynässään suomalaisen peruskoulujärjestelmän laskun ja rappion muutamalla osuvalla lauseella. ”Huolellisesti suunnitellusta, tarkasti ohjatusta ja systemaattisesti kehitetystä peruskoulusta ei ole paljon jäljellä. Kansainvälistä mainetta saavuttanut koululaitoksemme on joutunut innovaatiopuheen, epämääräisen opetussuunnitelmareformin ja monien samanaikaisten hanke- ja muutosprosessien kohteeksi.” Sama kehitys on itse asiassa toistunut koulutuksen joka tasolla.
Globaali poliittinen talous auttaa ymmärtämään, mitä Marokossa tapahtuu
Taas kerran Ulkopoliittisen instituutin edustajat antavat lausuntoja asioista, joista he eivät vaikuta tietävän juuri mitään. Terrorismin tutkija Teemu Tammikko kertoo valtalehdelle, että ”tässä vaiheessa ei voi sanoa, onko terrorismilla ja Marokolla selvää yhteyttä vai ei”. Hän kuitenkin toteaa fiksusti, että kun Marokosta muuttaneet tekevät iskuja Euroopassa, heitä ”yhdistää maahanmuuttajatausta”.
