Ulkopoliittisen instituutin raportti ”Venäjän muuttuva rooli Suomen lähialueilla” pääsi näyttävästi julkisuuteen elokuussa 2016. Raportti oli jo itsessään vahvasti ennakkoasenteellinen, mutta varsinkin median siitä tekemät nostot vetosivat ihmisten syviin pelkoihin. (Katso asiaa koskevat blogini osa 1 ja osa 2). Olisi rehellistä, että raportin kirjoittajat pyrkisivät nyt julkisesti kertomaan, miksi heidän odottamansa tapahtumakulku ei toteutunut.
Pelkoja lietsoville teksteillä on tyypillistä se, että niissä vihjaillaan ja annetaan ymmärtää asioita, mutta ei esitetä sellaisia yksinkertaisia väitteitä, joita voisi koetella tieteellisin menetelmin. UPI-raportissa oli kuitenkin yksi selkeä lähitulevaisuutta koskeva ennakointi, joka nousi lehtien etusivuillekin:
Yksi selvä riski liittyy kuitenkin vuonna 2017 koittavaan Suomen itsenäisyyden sekä Venäjän vallankumouksen samanaikaiseen satavuotisjuhlavuoteen: Venäjä voisi käyttää sitä historiapoliittisesti hyväkseen pyrkimällä esimerkiksi yhteiseen muistovuoden viettoon sekä eri tavoin Suomen itsenäisyyttä kyseenalaistamalla. Tähän riskiin valtioneuvosto onkin toiminnallaan jo varautunut.
Tämän tekstikappaleen muotoilu on toki epäselvä vähän samalla tavalla kuin iltapäivälehtien horoskoopit: ”Venäjä voisi käyttää hyväkseen…”. Toisaalta kappaleen alussa sanotaan, että kyseessä on ”selvä riski”. Selvä riski tarkoittaa karkeasti sitä, että ennakoidun tapahtuman aiheuttama haitta olisi suuri, ja että sen toteutumisen todennäköisyys on varsin korkea. Tekstin perusteella ei ole mahdollista täsmentää sitä mitä suuri tai korkea tarkoittavat, mutta varoitus on kuitenkin vahva.
Olisi rehellistä, että raportin kirjoittajat pyrkisivät nyt julkisesti kertomaan, miksi heidän odottamansa tapahtumakulku ei toteutunut. Olisi myös tutkijaetiikan mukaista kertoa mitä johtopäätöksiä he aikovat virhearviostaan vetää. Tasapuolisuuden nimissä olisi myös tärkeää, että väärän ennakoinnin näyttävästi julkaissut media pohtisi julkisesti omaa tapaansa uutisoida tulevaisuuden ennakointeja.
Sinänsä tapauksen voisi jättää omaan arvoonsa – niin älytön tuo juttu alun perinkin oli – mutta kun samanlaisia spekulatiivisia ennakointeja on toistuvasti esitetty sekä niin sanottujen asiantuntijoiden toimesta että mediassa. Esimerkiksi loppuvuonna 2016 puutuin vastaavalla tavalla dosentti Arto Luukkasen ennakointiin, jonka mukaan Venäjä aloittaa laajan maahyökkäyksen Ukrainassa talvella 2017.
Osoittaakseni kuinka hataralla pohjalla Luukkasen arvio on, esitin vedonlyöntiä asiasta. Kuten otaksua saattoi, Luukkanen väisti haasteeni. Kirjoitin Venäjän toiminnan ennakoinnista sarjan blogeja (katso tämä, tämä ja tämä). Kevättalvella 2017 kirjoitin aiheesta yliökirjoituksen, joka julkaistiin ainakin Aamulehdessä ja kenties joissakin muissakin Lännen median lehdissä (kirjoitukseni on julkaistu uudelleen täällä). Joku vastasi Uuden Suomen kommentissa, että hyökkäys kyllä tulee kunhan kelit paranevat kesää kohti…
Sama meininki on jatkunut myös loppuvuonna 2017. Esimerkiksi everstiluutnantti Vesa Valtosen johtama turvallisuuskomitea julkaisi lokakuussa ennakointinsa siitä, miten Venäjä aikoo puuttua Suomen presidentinvaaleihin (muotoilu oli tässäkin ennakoinnissa horoskooppien tasoa).
Median näyttävästi uutisoima ennakointi sisälsi seuraavat keinot: sosiaalisen ja perinteisen median operaatiot; suomalaisten vaikuttajien hyödyntäminen; poliitikkojen tukeminen ja mustamaalaaminen; tietomurrot; voittajan avustaminen; vaalikeskustelun ajaminen vaikuttajaa hyödyttävään tilanteeseen; kielteisen julkisuuden lietsominen suomenruotsalaisia vastaan; äänestystulosten kyseenalaistaminen; ääritapauksessa salamurha tai terrori-isku.
Sauli Niinistö valitaan uudelleen 95% todennäköisyydellä. Ei ihme, että Niinistö hieman hermostui ennakoinnista, todeten: ”asiantuntijaverkosto on huolissaan trollaamisesta ja trollaa itse”. Turvallisuusneuvoston ennakointihan sisältää ajatuksen siitä, että Niinistön uudelleen valinta tulisi olemaan seurausta Venäjän operaatioista eikä kotimaisesta kansansuosiosta. Närää lienee herättänyt myös tuo jokseenkin suora vihjaus, että Venäjän johto voisi harkita Niinistön salamurhaamista.
Palaan vielä puolentoista vuoden takaiseen UPI-raporttiin. Ulkopoliittinen instituutti on eduskunnan alainen tutkimuslaitos. Sen tehtävänä ei ole julkaista yhdensuuntaisia asenteellisia pelottelutekstejä, vaan monipuolista ja mahdollisimman objektiivista tutkimusta. Tutkimuksen etiikkaan kuuluu virheistä ja evidenssistä oppiminen.
Tieteeseen kuuluu myös julkisuusperiaate. Siksi olisi tärkeää, että UPI näin itsenäisyysjuhlan kunniaksi pysähtyisi julkisesti ja avoimesti pohtimaan mitä se on oikein tekemässä.
Heikki Patomäki
