Useimmat sodat päättyvät jonkinlaiseen vastavuoroiseen rauhansopimukseen. Mitä nopeammin sellainen onnistutaan solmimaan, sitä nopeammin tappaminen ja tuhoaminen Ukrainassa loppuvat ja sitä pienempi on riski, että sota edelleen laajenee – mahdollisesti kohti jopa ydinsotaa. [Tämä on esijulkaisu, joka ilmestyy myöhemmin toimitettuna eri foorumeilla paitsi suomeksi niin myös muilla kielillä.]

Kansan uutisissa käydään keskustelua kansainvälisen politiikan standarditeorioista, realismista (Mearsheimer) ja idealismista (Angell). Teorioita pidetään usein vastakkaisina, mutta molempia syytetään nyt siitä, että ne eivät tarjoa eväitä ymmärtää tai selittää Ukrainan sotaa. [Tämä vastine on julkaistu Kansan uutisissa 20.4.2022]

Venäjän hyökkäystä Ukrainaan voidaan tulkita myös klassisena turvallisuusdilemmana, jota lännessä ei ole ymmärretty. [Tämä on hieman pidempi versio tekstistä, joka julkaistiin 13.4. HS Vieraskynänä.]

Totesin HS-haastattelussa reilu pari viikkoa sitten (29.12.), että ”pitäisin sen todennäköisyyttä viiden ja kymmenen prosentin välillä, että Venäjä lähtisi laajentamaan sotaa Ukrainassa käyttäen avoimesti omia asevoimiaan”. Kollegani tokaisi eilen illalla, että ”kyllä se sota näyttää taas vähän todennäköisemmältä, 10 % on kyllä liian alakantissa ainakin nyt”, ja viittasi markkinoiden reaktioon (rupla ja venäläisten yhtiöiden osakekurssit laskivat 13.1. jonkin verran).