Kansan uutisissa käydään keskustelua kansainvälisen politiikan standarditeorioista, realismista (Mearsheimer) ja idealismista (Angell). Teorioita pidetään usein vastakkaisina, mutta molempia syytetään nyt siitä, että ne eivät tarjoa eväitä ymmärtää tai selittää Ukrainan sotaa. [Tämä vastine on julkaistu Kansan uutisissa 20.4.2022]

Venäjän hyökkäystä Ukrainaan voidaan tulkita myös klassisena turvallisuusdilemmana, jota lännessä ei ole ymmärretty. [Tämä on hieman pidempi versio tekstistä, joka julkaistiin 13.4. HS Vieraskynänä.]

Totesin HS-haastattelussa reilu pari viikkoa sitten (29.12.), että ”pitäisin sen todennäköisyyttä viiden ja kymmenen prosentin välillä, että Venäjä lähtisi laajentamaan sotaa Ukrainassa käyttäen avoimesti omia asevoimiaan”. Kollegani tokaisi eilen illalla, että ”kyllä se sota näyttää taas vähän todennäköisemmältä, 10 % on kyllä liian alakantissa ainakin nyt”, ja viittasi markkinoiden reaktioon (rupla ja venäläisten yhtiöiden osakekurssit laskivat 13.1. jonkin verran).

Läntisessä mediassa puhutaan Venäjän tiukoista vaatimuksista tai jopa uhkavaatimuksesta. Venäläinen media kuvailee samaa asiaa Venäjän ulkoministeriön ehdotukseksi turvallisuusjärjestelyistä. Kielenkäyttö paitsi kuvastaa eroja niin on myös olennainen osa konfliktia – medialla on tässä oma roolinsa. Pahan Venäjän yksipuoliseen uhkailuun ei tietenkään pidä alistua. Venäjällä tilannetta katsotaan päinvastaisesta näkökulmasta. Nyt julkisuuteen saatettu ehdotus alkaa kuvauksella akuutista kriisistä, joka johtuu Yhdysvaltain ja Naton ja myös niitä lähellä olevien maiden kuten Suomen ja Ruotsin geosotilaallisista toimista.