On aika päättää vuosi 2016 synkkään yksinpuheluun. Aiheena on yhteisen oppimisen vaikeus. Kukin syy synkkyydelle on ponnahtanut esiin eilen tai tänään.
Suomen talousongelmien ideologiset syyt
Vallitsevan tarinan mukaan Suomen viime vuosien onneton taloustilanne johtuu ensisijaisesti heikentyneestä kustannuskilpailukyvystä. Tässä tarinassa Suomen talousongelmien syyksi nähdään erityisesti ammattiyhdistysliike ja sen liian kovat palkkavaateet, joiden oletetaan johtaneen yksikkötyökustannusten kasvuun. Tämä Lauri Holapan kanssa kirjoitettu artikkeli on juuri ilmestynyt Attacin jäsenlehdessä Hiekanjyvät 1/2017, joka löytyy kokonaisuudessaan esimerkiksi täältä.
Venäjä-keskustelusta osa 3: mitä pitäisi tehdä?*
Kylmän tekninen analyysi uhkista ja niiden todennäköisyyksistä voi tuntua luotaantyöntävältä. Teknisen analyysin yksi tehtävä on kuitenkin kriittinen. Kun joku esittää dramaattisia väitteitä varmana asiastaan, saatavilla olevan todistusaineiston ja eri näkökohtia punnitsevaan ristikeskustelun avulla voidaan näyttää väitteiden onttous. Tarinoita on helppoa kertoa; vaikeampaa on kertoa tosia tarinoita.
Venäjä-keskustelusta osa 2: tulevaisuuden vaaroja voidaan arvioida järkiperäisesti
Tulevaisuus on epävarma. Kuten Arto Luukkanen blogissaan toteaa, Helsingin yliopistolla ei ole kristallipalloa, josta tulevaisuus suoraan näkyisi, ja jota voisimme kukin vuorollamme lainata. Yhteiskuntatieteissä ei ole sellaisia pysyviä yleisiä säännönmukaisuuksia tai lainalaisuuksia, joiden avulla tulevaisuutta voitaisiin ennustaa.[1] J.M. Keynes esitti vuonna 1920 julkaistussa klassikkoteoksessaan A Treatise on Probability [2], että monien ilmiöiden kohdalla meillä ei ole mitään keinoa arvioida niiden todennäköisyyttä. Ja vaikka voisimmekin arvioida suhteellisia todennäköisyyksiä, emme useinkaan voi antaa todennäköisyyksille numeerisia arvoja.
