Uusliberalismi Suomessa ilmestyi vuonna 2007. Siitäkin on jo pian kuusi vuotta, kun Paavo Lipponen listasi intellektuelleja ja anti-intellektuelleja kirjassaan Järki voittaa. Pian Lipponen itse oli arvostelemassa seuraajansa Matti Vanhasen hallituksen politiikkaa uusliberalistiseksi. Palkinnoksi Lipponen sai Suomen Johtava anti-intellektuelli 2009 –palkinnon, jonka myönsi Suomen Attac.
Perussuomalaiset kaksilla rattailla kolkuttelemassa
Syksyllä 2011 Timo Soini puhui euroskeptiselle Bruges-ryhmälle. Ryhmän kunniapresidenttinä toimi paronitar Margaret Thatcher aina kuolemaansa saakka vuonna 2013. Soinin puhe otettiin innostuneena vastaan. Mediasta olemme lukeneet myös, että Soini on istunut teellä brittiparlamentin ylähuoneessa Lontoon Westminsterissä. Nämä paikat ovat elitistisen brittivallan ytimessä. — Tämä blogi (’perussuomalaisten retoriikan onttoutta paljastamassa osa 2’) julkaistiin ensin Uudessa Suomessa 18.2.2014. Kommenttitulvan keskeltä ei juuri löydy asiallisia vastauksia itse argumenttiin.
Perussuomalaiset taloudesta ja Euroopasta: ei todellista vaihtoehtoa
Timo Soini on kova lotkauttelemaan kritiikkiä vähän joka suuntaan. Usein kielikuvat ovat herkullisia ja aika ajoin kritiikkiin voi yhtyä, ainakin sarkastisessa hengessä. Tämä kirjoitus julkaistiin ensin Uuden Suomen -blogipalstalla (aamulla 17.2.2014). Sieltä löytyy myös perussuomalaisten vastauksia, jotka tyypillisesti nojaavat ”entä vasemmistoliitto sitten…?” tyyppiseen retoriikkaan.
Onko ainoa jäljellä oleva vaihtoehto halpaversio hyvinvointivaltiosta?
A-talkin otsikko torstaina 6.2.2014 kuului: ”Velka vie ja hallitus vikisee”. Tällainen keskustelu on tukahduttavan ahdasta ainakin kahdessa mielessä. Ensinnäkin olennaisin kysymys ei suinkaan ole pitäisikö Suomen nyt elvyttää velaksi vai yrittää säästämällä saada velkaantuminen kuriin. Kyse on myös kokonaisuuksien hallinnasta ja talouspolitiikasta paljon perustavammassa ja syvemmässä mielessä.
